Minulta meni kauan ennen kuin tajusin mitä reggae-biisien höpötys Babylonista tarkoittaa. Tiedättehän sen jutun, että Babylon palaa ja sortuu, koska ihmiskunta ei voi enää jatkaa turmiollisella tiellään.
Tarinan juju selvisi, kiitos dj Enricon ansiokkaan selityksen.
Babylon on se välineellisyys ja vieraantuneisuus, joka on tyypillistä eriytyneen työnjaon urbaaneille yhteiskunnille. Sen vastakohta Zion tarkoittaa, että elämme harmoniassa luonnon ja toistemme kanssa.
Kun joudut byrokratian rattaiden runtelemaksi, se on Babylonia, kun joku kohtelee sinua kuin ihminen ihmistä, se on Zion.
Olen osallistunut viidesti Yhdistyneiden kansakuntien kokoukseen. Jokainen kerta on ollut yhtä suuri shokki, näky siitä miten syvässä liemessä ihmiskuntana olemme. Kun kokouspaikan käytävillä esitetään todisteita yhteisistä ympäristöuhista tai maailman köyhien elinoloista, vetävät eri maiden YK-diplomaatit istuntosalissa omaa urautunutta näytelmäänsä.
Näytelmässä pintaan ei nouse yhteispeli, vaan retoriikka ja nokittaminen. Muiden aikeisiin ja ehdotuksiin kuuluu suhtautua epäilevästi, sillä lähtökohtaisesti jokaisella on joku ketunhäntä kainalossa.
Babylon on ottanut ylivallan Zionista.
Meille länsimaiden valistuneille maailmankansalaisille YK edustaa humaanin järjen valoa ihmiskunnan osin synkeässä historiassa. Siellä pitäisi sopia tärkeistä yhteisistä asioista, oma etu tarvittaessa sivuun pistäen.
Tämä on tietenkin kirkasotsaista idealismia.
Pohjimmiltaan YK:ssa on kyse kansallisvaltioiden välisestä diplomatiasta. Eikä ole enää vuosiin ollut uutinen, että kansallisvaltiot ovat byrokraattisia, kansalaistensa arjesta vieraantuneita koneistoja: kun byrokraattiset valtiot organisoidaan sopimaan asioista, syntyy silkkaa Babylonia.
Reggaeta tekevät rastafaritkin tiedostavat, että moni asia ei pyörisi ilman Babylonin olemassaoloa. Sama pätee YK:hon. Hyvä esimerkki on ensi viikolla Balilla käynnistyvä YK:n ilmastokokous. Siellä jos missä puhutaan Babylonin termein – markkinamekanismeista, kansallisista eduista ja tieteellisestä evidenssistä.
Mutta ilman tällaisia prosesseja olemme pian pulassa. Lähtökohtana on Zionin turvaaminen – se, että jokaisella ihmisellä olisi tulevaisuudessa mahdollisuudet elää ihmisarvoista, turvallista elämää.
Babylon on oikeasti ollut olemassa. Se oli historian ensimmäinen suurkaupunki, uusi tapa järjestää ihmisyhteisö. Kaupunki tarjosi asukkailleen turvallisuutta mutta pakotti heidät osaksi kalseaa systeemiä.
Me etsimme nyt ihmiskuntana uutta Babylonia, tapaa turvata yhteinen tulevaisuutemme. Toivon, että Balin kokous leimahtaa siitä merkkinä.
Systeemin ydin ei kuitenkaan koskaan ole allekirjoitetuissa sopimuksissa vaan ihmisten sisäistämissä käytännöissä. Uusi, Zionin hengessä elävä Babylon syntyy lopulta ihmisten teoista, joita työksemme tai huviksemme päivittäin teemme.
Aleksi Neuvonen
Kirjoittaja on Demos Helsinki -ajatushautomon tutkija ja ympäristöjärjestö Dodon puheenjohtaja.
aleksi.neuvonen ( a t ) gmail.com
