Olohuone, mutta kenelle

T:Teksti:

Näkymä sateisella Töölönlahdella Helsingissä viime sunnuntaina: joukko läpimärkiä naisia ja miehiä nostelee harmaita lautoja, kuppeja ja kippoja pinoon, ja siitä autoon. Radan varressa seitsemän vuotta seissyttä Happihuonetta, taiteilijoiden näyttelytilaa ja kaupunkilaisten elävää kohtauspaikkaa puretaan lahdelle rakennettavan Finlandiapuiston tieltä.
    Happihuone pystytettiin alun perin Helsingin kulttuurikaupunkivuonna 2000 suomenruotsalaisen Kvinnor i ekstas -ryhmän projektina. Vuonna 2001 tilan osti ekologisista teemoista kiinnostuneiden taiteilijoiden, muotoilijoiden ja tutkijoiden o2-verkosto, joka tähän syksyyn asti pyöritti paviljongin toimintaa.
    Happihuoneella on voinut katsella helsinkiläisten lasten ja taidekoululaisten näyttelyitä, kuulla konsertteja tai kokoontua viettämään iltaa performanssiklubeille. Vielä pari vuotta sitten Happihuoneella saattoi jopa saunoa oikeassa turvesaunassa.
    Tämä kaikki oli jokaiselle kaupunkilaiselle avointa ja aivan ilmaista.

Entä mitä saadaan tilalle? Finlandiapuisto on Helsinki-brändin rakentamisen ja kaupungin kansallisen sekä kansainvälisen markkinoinnin vahva keihäänkärki, kuten kaupungin hankkeelle laatimilla nettisivuilla kuvaillaan.
    Koko alueen on tarkoitus valmistua vuoteen 2015 mennessä, osan jo vuonna 2012 vietettäviin Helsingin pääkaupunkiaseman 200-vuotisjuhliin.
    Suunnitelmat ovat juhlavuoden kokoiset: Töölönlahden monumentit Kiasma, Finlandia-talo, tuleva Musiikkitalo ja Sanomatalo on tarkoitus yhdistää kauempana sijaitseviin Kansallisoopperaan ja Talvipuutarhaan.
    Etelästä tultaessa kuljetaan kolmen teemapuiston läpi ja päädytään tapahtumapuistoon. Viheralueet on suunniteltu sopiviksi niin erilaisille tapahtumajärjestäjille kuin tavallisille kansalaisille. Alueesta tulee stadilaisten olohuone.

Niin. Stadilaisten olohuone.
    Monen kaupunkilaisen mielestä kaupungin ei olisi tarvinnut tehdä niin kovaa ja kallista työtä olohuoneen rakentamiseksi. Lahti kun on, tai ainakin oli, sitä jo entuudestaan.
    VR:n makasiineilla kaupunkilaiset pyörittivät omilla ehdoillaan kulttuurikeskusta: klubeja, näyttelyitä ja kirpputoreja. Nyt tilalle rakennetaan tanssilava ja musiikkitalo, joka sekin uhkaa paisuneiden kulujen vuoksi jäädä kurjaksi kompromissiksi.
    Lisäksi Finlandiapuistoon rakennetaan 75 000 neliömetriä tuottavaa liiketilaa ja 650 autoa vetävä parkkihalli.
    Ja lahden rannassa?
    Siellä on tähän saakka voinut katsella kaupungissa harvinaista, elävää luontoa ja Happihuoneen taidetta. Nyt tilalle tuodaan istutettu ja havainnekuvien perusteella symmetriseksi kynitty puistoalue. Puistoon on suunniteltu suuria ulkoilmakonsertteja – luultavasti Kaivopuistosta ja Kaisaniemestä jo tuttuja sponsoroituja massatapahtumia, joissa soi hittiradioiden top 10.

Voi toki käydä niin, että kaupungin pompöösi puisto todella toimii kuin olohuone. Se jää nähtäväksi.
    Happihuoneen purkamista seuratessa tuntee kuitenkin turhan selvästi, minkälaisia kaupunkilaisia Helsinki brändipuistoonsa haluaa: Tanssia saa, kunhan sen tekee tarkoitukseen varatulla lavalla. Konsertin saa järjestää, kunhan paikalle on ensin istutettu siisti ja tallaamista kestävä nurmikko.
    Ja saunominen – se ei käy. Tavallisen helsinkiläisen lyllyvästä pyllystä kun olisi kansainvälisen markkinoinnin keihäänkärki kaukana.

Elina Kervinen