Muistan: Nuori Helena Ranta haaveili edustuskodista

T:Teksti:

Helena Ranta:

€¢ Syntyi 1946 Kajaanissa.
€¢ Aloitti hammaslääketieteen opintonsa Helsingin yliopistossa 1966 ja valmistui 1972.
€¢ On toiminut oikeuslääketieteellisten ryhmien jäsenenä ja johtajana maailman kriisialueilla; Srebrenicassa Bosniassa, Kosovossa, Irakissa ja tsunamin jälkeisessä Thaimaassa.

Loikasta edustajistossa

Äitini hyvä ystävä oli hammaslääkäri. Hän oli minulle turvallinen roolimalli, joten päätin itsekin lähteä opiskelemaan samaa alaa. Mielessäni oli kuitenkin ennemmin akateeminen loppututkinto kuin hammaslääkärin ammatti.
    Opiskeluaikanani minut valittiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajistoon kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1969 pääsin sisään kokoomuksen listoilta. Pian vaalien jälkeen tein kuitenkin hypyn liberaaleihin. Yleisradion nykyisen Brysselin kirjeenvaihtajan Jarmo Mäkelän kanssa väsäsimme dramaattisen erokirjeen, jossa kritisoimme kokoomuksen tiukkaa ryhmäkuria.
    Halusin toimia niin kuin koin oikeaksi, enkä äänestää niin kuin kokoomus määräsi. Epäpoliittisena ihmisenä koin puoluepoliittisen vastakkainasettelun kahlitsevana.

Opinnoista ja tuottavuudesta

Muistan elävästi erään apulaisprofessorin, joka jaksoi jankuttaa, että keskittykää vain opiskeluun. Jos tuhlaatte aikaanne järjestötoimintaan, valmistutte myöhemmin ja ansaitsette huomattavasti vähemmän rahaa kuin opiskelijatoverinne, hän sanoi.
    Pidin puheita pöyristyttävinä. Olin Hammaslääketieteen kandidaattiseuran puheenjohtaja sekä istuin edustajistossa ja muutenkin seurasin aikaani. En siis valmistunut kuin kaksi kuukautta myöhemmin kuin kurssikaverini. Kaikkea opiskelijatoiminnassa oppimaani ei kuitenkaan varmasti voi mitata rahassa. Kahdella kuukaudella ei ole voinut olla myöskään merkittävää kansantaloudellista vaikutusta.

Tähtitorninmäen penkeistä

Keväällä 1970 olimme juhlineet opiskelijatovereideni kanssa koko illan, ja koska yö oli lämmin, päädyimme lopulta Kaivopuistoon. Kannoimme aamun sarastaessa puiston tukevat penkit riviin Tähtitorninmäelle. Nyt kun rikos on vanhentunut, voin tämän kertoa.
    Katselimme kaikessa rauhassa auringon nousua, ihastelimme merta, Uunisaarta ja Harakkaa. Jossain vaiheessa tajusimme onneksi lähteä taas jatkamaan opiskeluita.
    Kun olimme aamusta iltaan yhdessä opiskelijaporukan kanssa, syntyi joukosta monia hammaslääkäripareja. Itsekin löysin samalta kurssilta entisen aviopuolisoni.

Ruskeasuosta ja susirajasta

Fabianinkadulla sijainnut vanha sokkeloinen hammasklinikka oli ihana. Katolla oli jopa pieni kattoterassi, jonne saattoi pujahtaa ottamaan aurinkoa. Pidin siitä, että klinikka oli lähellä päärakennusta ja Senaatintoria.
    Tein väitöskirjaani Bristolin yliopistossa Englannissa. Saatuani sen valmiiksi 1978 palasin takaisin Suomeen.
    Samaan aikaan alettiin rakentaa uutta hammaslääkärien opetusklinikkaa Ruskeasuolle. Kun kuulin uudesta paikasta, tuntui kuin märkä rätti olisi lentänyt päin naamaa. Koimme, että joudumme susirajan toiselle puolelle. Aivan kuin sivistys olisi loppunut!

Unelmista

Opiskeluaikoina en olisi koskaan kuvitellut, että päädyn työhön, joka vie välillä vuorokauden kaikki tunnit. Nuorena mielessäni kangasteli helppo ja rauhallinen elämä. Suunnitelmani oli tehdä töitä silloin kuin huvittaa osa-aikaisena hammaslääkärinä. Muun ajan olisin hoitanut edustuskotia ja nauttinut elämästä. Unelmoin perintöhuonekaluista ja pitkästä ruokapöydästä, jonka ääressä olisimme nauttineet pitkiä aterioita hyvien viinien kera.
    Edustuskoti-illuusion ylläpito on jäänyt haaveeksi. En missään nimessä kadu sitä mitä on tullut tehtyä, mutta kyllä tämä on ollut rankkaa.

Maria Ruuska
Kuvitus Ville Hyttinen