Kirjoittajaryhmä Nobelistiklubista ponnistava esikoiskirjailija Taina Latvala (s. 1982) on nimennyt ensimmäisen novellikokoelmansa Arvostelukappaleeksi. Eräässä novellissa kirjallisuuskriitikko saa ikävän kritiikin tähden nuoren naiskirjailijan ruoskasta. Lapualaissyntyisen Latvalan pohjalaisen suora kerronta ja jouhevasti etenevät tarinat säästävät esikoiskirjailijan itsensä ruoskalta.
Viiteen osaan jaettu teos alkaa lopusta. Se etenee isäänsä ihailevan tytön lapsuusmuistoista teinivuosiin ja edelleen kohti aikuisuutta. Tiiviin toteaviin lauseisiin mahdutetaan kokonainen kaari nuoren naisen kasvuvaiheita, joita isän menetys ja alkoholismi varjostavat.
Iltalehden viihdetoimittajana työskentelevä Latvala kirjoittaa kutkuttavasti turhauttavasta iltapäivälehtityöstä ja epävarmuuden hetkistä ennen alttarille astumista. Jälkimmäisestä kuin vastapainona lööppilehtien häähuumalle.
Kokoelmasta löytyy myös tarina nenästä, mutta tämä klyyvari ei katoa Gogolin Nenän tapaan, vaan houkuttaa etsimään romanssia.
Latvalan kerronnassa on samaa tunnelmaa kuin uusnaivististen suomalaisyhtyeiden Reginan tai Tv-Resistorin musiikissa. Maailmaa hahmotetaan yksinkertaisin toteamuksin ja näennäisen lapsekkaasta näkökulmasta.
Kieli on helppolukuista ja kerronta kepeää, vaikka pinnan alle kätkeytyy rajujakin kokemuksia. Naivistinen etäännytys jättää moralisoinnin lukijalle.
Monissa novelleissa kertojana on nuori nainen ja tekstit kiertyvät toisiinsa. Tämä kannattelee kirjan jatkuvuutta ja tekee lukukokemuksesta romaanimaisen. Loppua kohden novelleissa alkaa olla jo sukutarinan makua.
Hieman kliseisen puolelle lipsahtaa kertomus terapiaistunnoista. Esikoiset ilman terapiaa ovatkin harmillisen harvassa. Myös paikoin kiusallisen tunnistettavat hahmot kaipaisivat enemmän fiktiota ylleen.
Anja Kaurasen (nyk. Snellman) Sonja O. kävi täällä tuntuu säilyttävän asemansa nuorten naiskirjailijoiden esikuvana. Latvala siteeraa sitä Arvostelukappaleen alkulehdellä.
Latvalan teksti ei ole kaurasmaisen ronskia, mutta esikuvansa tapaan myös Arvostelukappaleen nuori naistodistaja kirjaa taidokkaasti muistiin nuorten miesten kömpelön keikaroinnin ja monipolviset sukutarinat.
Maria Lyytinen
Taina Latvala: Arvostelukappale. WSOY 2007. 189 s.
