Muistan: Kaj Chydenius soitti kuin sammakko

T:Teksti:

Kaj Chydenius

Syntyi 67 vuotta sitten Kuusankoskella.
    Aloitti opinnot Kauppakorkeakoulussa ja Sibelius-Akatemiassa 1957 ja Helsingin yliopistossa 1958.
    1960- ja 1970-lukujen poliittisen laululiikkeen tunnetuin säveltäjä. Säveltänyt lukuisille teattereille, yhtyeille ja artisteille kuten KOM-teatterille, Agit-Propille ja Vesa-Matti Loirille.

Helsinkiin muutosta…

Muutin Helsinkiin Juankoskelta syksyllä 1957, päästyäni ylioppilaaksi. Muuttokuormani oli vain yksi narulla solmittu pahvilaatikko.
    Olin käynyt kaupungissa pari kertaa aiemmin, mutta olin silti pahasti eksyksissä. Kerran seisoin Postitalon kulmalla ja kysyin, missä on asema.
    Ensimmäisen vuoden asuin Temppelikadulla Töölössä vanhan kuvataiteilijan vuokralaisena. Samassa talossa asui kolme nuorta maalaria, kaksi oikeustieteilijää ja yksi kauppatieteilijä. Kävimme hienoja keskusteluja taiteesta. Oi sitä aikaa!
    Sain rahaa vanhemmiltani, mutta unohdin jatkuvasti maksaa laskut. Olin aivan hunningolla, kunnes menin naimisiin Ylioppilasteatterin johtajan Kaisa Korhosen kanssa vuonna 1965.

Juomalauluista ja pianotunneista…

Aloitin samaan aikaan opinnot Kauppakorkeakoulussa ja Sibelius-Akatemiassa. Kauppakorkeaan menin, koska ekonomiisäni mielestä musiikki ei elättänyt. Luin siellä lähinnä kieliä ja johdin koulun kuoroa. Lauloimme paljon juomalauluja.
    Sibelius-Akatemiassa oli tiukempaa. Opiskelin musiikin teoriaa ja laulua. Kävin myös pianotunneilla, ilman kummempaa menestystä tosin: opettaja sanoin minulle, että ”tehän soitatte kuin sammakko.”

Tawaststjernasta…

Vuonna 1958 aloitin luvut myös yliopistossa. Halusin lukea kirjallisuutta. Toinen syy oli professori Erik Tawaststjerna. Hän opetti yliopistolla musiikkitiedettä ja oli todella stimuloiva puhuja.
    Tawaststjerna luennoi esimerkiksi moniäänisen laulun synnystä. Hänen mielestään moniäänisyys ei voinut syntyä Etelä-Euroopassa: siellähän oli aivan liian mukavat olosuhteet, aurinko paistoi ja hedelmät putosivat suoraan ihmisten suuhun. Moniäänisyys oli kuulemma hollantilaista perua, koska siellä oli sumuista ja kylmät talvet.

Oikeiston hegemoniasta…

Yliopisto ei politisoitunut 1960-luvulla, se on aina ollut poliittinen.
    Oikeistolla on aina ollut hegemonia yliopistolla, myös 1960-luvun lopulla. Vasemmistolaiset pitivät ehkä tyylikkäästi meteliä, jotta saisivat jotain aikaan. Oikeistolaisten ei tarvinnut, koska heillä oli jo kaikki valta.
    Kun aloitin kauppakorkeassa, olin ehdoton kokoomuslainen. Lauloin iloisesti ”vi vill ha alla kommunister ut i rymden och hoppas att dom aldrig kommer ner”. Ajatteluni muuttui hiljalleen 1960-luvun puolivälissä, kun liityin Ylioppilasteatteriin. Varsinkin Brechtin tekstit vaikuttivat minuun paljon.

Opintojen keskeyttämisestä…

Alussa minulla oli kaksi luento-ohjelmaa päällekkäin, sitten kolme. Pian en käynyt yhdenkään koulun luennoilla. Sibelius- Akatemiassa jatkoin pisimpään, mutta sekin jäi, kun pääsin 1960-luvun alussa Hufvudstadsbladetin toimittajaksi. Vapaa-ajan vei Ylioppilasteatteri, jolle sävelsin. Harjoittelimme yleensä yöaikaan. Aloitimme kymmeneltä ja lopetimme neljältä.
    Jälkeenpäin minua on kiusannut, että osaisin enemmän, jos olisin opiskelut pidemmälle. En ole kovin hyvä soittamaan pianoa, ja sävellykseni ovat välillä vähän yksinkertaisia.

Janne Salomaa
Kuvitus Ville Hyttinen