Kevätkauden viimeisessä edustajiston kokouksessa Domus Academican asukastoimikunnan edustaja esitti kokousväelle yli 200 ihmisen allekirjoittaman vetoomuksen, jossa Domman asukkaat ilmaisivat tahtonsa olla luovuttamatta osaa asunnoistaan rahallisesti tuottoisamman hostellitoiminnan käyttöön.
Tämän harvinaisen hetken jälkeen kyseinen edustaja poistettiin Vanhan musiikkisalista, sillä asiakirja jonka muotoilujen perusteella koko juttu hyväksytään tai hylätään, käsiteltiin luottamuksellisesti. Nytkin, kertoessani päätöksestä jättää Domman asunnot ja niissä asuvat opiskelijat rauhaan, kysyn itseltäni onko minun syytä pelätä, että rikon jotain elitististä luottamussääntöä.
Domman asuntoihin kohdistunut tuottavuusspekulaatio ei enää ole mikään uutinen. Asian tullessa edustajistoryhmien tietoon, se herätti edustajiston sisäistä keskustelua, joka laajeni julkiseksi: siitä kirjoitettiin edustajistoryhmien blogeissa ja uutisoitiin lyhyesti Ylioppilaslehdessä.
Julkista keskustelua ei olisi monien mielestä saanut käydä, sillä kyse on luottamuksellisen asiakirjan sisällöstä. Mutta näyttää selvältä, että kysymys pitää esittää myös toisin päin: miksi tällaisessa tilanteessa itse asiassa täytyy käydä julkista keskustelua? Ehdotus, jossa kortilla olevia opiskelijaasuntoja poistetaan opiskelijoiden käytöstä osoittautui hallituksen edunvalvontatehtävän kannalta niin ristiriitaiseksi, että myös hallitusryhmien sisällä (blogien perusteella) oli erilaisia käsityksiä siitä, miten tätä asiaa pitäisi lähestyä.
Luottamus ei ole yksisuuntaista. Käyty julkinen keskustelu ei ole mielestäni osoitus siitä, miten edustajisto yleensä käsittelee luottamuksellisia asiakirjoja, vaan siitä että hallitus on viimeaikaisella toiminnallaan menettämässä ylioppilaskunnan luottamuksen.
Jarno Öberg
Sitvas
