Helsingin yliopiston ylioppilaskunta kerää opiskelijoilta vuosittain jäsenmaksuina noin miljoona euroa. Jäsenmaksua maksavat kaikki perustutkinto-opiskelijat. Rahat käytetään yksinomaan HYY:n tuottamien palveluiden rahoittamiseen.
Jäsenmaksuista on tähän asti kertynyt noin kolmannes HYY:n tuloista. Jäsenmaksun reaaliarvo on alentunut vuodesta 1990 vuoteen 2006 verrattuna kaksi euroa. Samaan aikaan tulot ylioppilaskunnan jäsenmaksuista ovat kuitenkin kasvaneet niin nimellisesti kuin reaaliarvoltaankin. Syynä on opiskelijoiden määrän nousu.
Kuluneen vuoden aikana ylioppilaskunnan menoja on lisätty Leppäsuon kiinteistöinvestoinnin vuoksi merkittävästi. Osa menonlisäyksistä on kertaluontoisia, mutta uuden talon valmistuttua menot uhkaavat jäädä pysyvästi lähes puoli miljoonaa euroa vuotta 2005 edeltänyttä aikaa korkeammalle tasolle. Päälle tulevat vielä Jollaksesta hankitun huvilan aiheuttamat vaikeasti ennakoitavat lisäkustannukset.
Kasvaneet menot ovat laskeneet jäsenmaksun osuutta ylioppilaskunnan tulovirrasta. Entistä suurempi osa tuloista otetaan HYY:n omaisuudesta. Tämä aiheuttaa jatkuvia paineita jäsenmaksun korotuksille. Ylioppilaslehdessä 7/2007 kerrottiin HYY:n hallituksen kaavailuista korottaa jälleen ylioppilaskunnan jäsenmaksua. Hallituksen puheenjohtaja Katariina Styrman perusteli suunniteltua korotusta ”vastuullisena taloudenpitona”.
HYY tavoittaa jäsenensä järjestöjensä kautta – tässä piilee ylioppilaskuntamme suurin ongelma. Kaikki maksavat jäsenmaksua, jonka hedelmistä monet jäävät paitsi. Ne, jotka eivät integroidu ylioppilaskunnan järjestöihin, jäävät ilman monia niitä runsaita palveluita, joita HYY tuottaa jäsenilleen. Rahassa mitattuna entistä keskeisemmäksi palveluksi ovat muodostumassa HYY:n tarjoamat toimitilat. Niiden osuus on kasvamassa tämän vuoden noin kolmanneksesta yhteensä jopa 48 prosenttiin koko ylioppilaskunnan toimintatalouden budjetista poikkeuksellisena vuonna 2008.
HYY:n hallituksen tärkein tehtävä on vastuullisen politiikan teko. Tämä tarkoittaa ylioppilaskunnan kaikkien jäsenten tasapuolista huomioimista. Hallituksen on pidettävä huoli, että ylioppilaskunnan jäsenmaksu vastaa jäsenistön ylioppilaskunnalta saamien palvelujen tasoa. HYY:n hallituksen ei pidä keskittyä puuhastelemaan jäsenmaksun reaaliarvon laskun kanssa, vaan pitämään jäsenmaksutulot kokonaisuudessaan vakaina, menot kurissa ja ennen kaikkea huolehtia, että jäsenet saavat tasapuolisesti vastinetta rahoilleen.
Onko ylioppilaskunnan hallituksen syytä, että kaikki eivät koe mielekkääksi osallistumista järjestötoimintaan? Ei tietenkään. Silti hallituksen on taattava, että niille, jotka eivät kuulu järjestöihin, jää muutakin kuin vain hiljaisen maksajan rooli.
HYY :n hallituksen muodostavat vuodesta toiseen ainejärjestöjen ja osakuntien ympärille kasattu koalitio, joka ajaa ensisijaisesti omien eturyhmiensä etuja ja huomioi muut ylioppilaskunnan jäsenet vasta sen jälkeen. Viime aikoina muistaminen on tapahtunut lähinnä lisätilojen hankintana ja jäsenmaksun korotuksina. Vetoaminen ”vastuulliseen taloudenpitoon” kertoo ainejärjestöjen ja osakuntien sisäpiiriläisten kyvyttömyydestä samastua niihin ylioppilaskunnan jäseniin, joiden arkeen ei kuulu toimitilojen jatkuvaan lisäämiseen perustuva eturyhmäpolitiikka.
Tulevana syksynä opiskelijoilla on jälleen halutessaan mahdollisuus vaikuttaa edustajiston kokoonpanoon ja sitä kautta toteutetun politiikan suuntaan. Niin kauan kuin tahdin määräävät etujärjestöt, ei hallituksessa muiden ääni kuulu. Äänestämällä edustajistovaaleissa entiseen tapaan oman ainejärjestön silmäätekeviä ja tuttuja osakuntalaisia on varmaa, että HYY:ssä ei mikään muutu ja tavaksi tullut sisäänpäin lämpiävä korporatismi jatkuu entisellään. Muutosta haluavat opiskelijat voivat omilla valinnoillaan muokata HYY:n nykyistä poliittista kulttuuria aidon poliittiseksi – ja samalla myös sellaiseksi, joka huomioi tasapuolisesti koko jäsenistön eikä priorisoi omaa eturyhmäänsä.
Martti Tulenheimo
HYY:n Vihreät
