”Lienen vaikuttanut suomalaisten seksikäyttäytymiseen enemmän kuin kaikki seksioppaat yhteensä”, Timo Korppi kehaisee.
Noinkohan, mutta yritys on ollut kova. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana Korppi on toimittanut Hustleria, Haloota, Tabua, Exitiä, Sexpackiä, Urkkia, Kingiä, Eroticaa, Erotic Catsiä, Erotiikan Maailmaa, Miesten maailmaa, Seksin maailmaa ja toistakymmentä muuta seksilehteä.
Vaikka Korppi on selvästi ylpeä aikaansaannoksistaan, hän varoo tekemästä ammatinvalinnastaan numeroa. Kustantaja – toimittaja pitää elinkeinoaan yhtenä muiden joukossa, eikä aikuisviihde kiinnosta häntä kuin työn puolesta.
Korpin vähättelyistä huolimatta porno on leimannut tekijänsä. Jo vuosien ajan hän on ollut yksi suomalaisen aikuisviihdebisneksen keulakuvista ja saanut kommentoida valtavirtajulkisuudessa alansa muutoksia.
Korpin työpaikan seinillä ei näy tyttökuvia. Järvenpääläisessä kerrostalossa sijaitseva toimitus on kliininen kuin virasto. Päätoimittajan huonetta koristavat vihreät mapit ja maalaukset lumisista koivuista.
60-vuotias Korppi kustantaa parhaillaan viittä suomen- ja kahta vironkielistä seksilehteä. Viime vuonna miestenlehtiperhe kasvoi Korpin ensimmäisellä täysin seksittömällä lehdellä, Pokerilehdellä. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen pokeriin keskittyvä julkaisu.
Korpin pornovuodet alkavat pian olla takanapäin. Kustantaja suunnittelee siirtyvänsä vuoden tai parin päästä eläkkeelle. Sitten on aikaa keskittyä pitkään suunniteltuun projektiin: Kalle Päätalon tuotantoa käsittelevään kirjallisuustieteen lisensiaatintyöhön.
Korppi on viisilapsisen kouvolalaisperheen esikoinen ja ainoa lapsikatraasta, joka kävi oppikoulun loppuun. Nuorena poika osallistui kirjoituskilpailuihin ja tarjosi tekstejään paikalliseen kulttuurilehteen.
”Sain pari tekstiä julkaistuksi, mutta ei toimittajan ammattia siihen aikaan voinut maaseudulla harkita vakavasti. Pappi, lääkäri tai opettaja – siinä ne vaihtoehdot olivat.”
Korppi valitsi lääkärin. Saadakseen lisäpisteitä lääketieteellisen pääsykokeisiin nuorukainen meni pariksi kesäksi harjoittelijaksi mielisairaalaan.
”Laitoksessa moni potilas pidettiin huumattuna voimakkaalla lääkityksellä, jotta hoitajat pääsisivät mahdollisimman vähällä. Minusta se oli epäinhimillistä”, Korppi sanoo.
Työharjoittelupisteet ja ylioppilastodistuksen viisi ällää eivät lopulta riittäneet lääkikseen, koska pääsykokeen matematiikkaosio sujui huonosti. Sen sijaan Korpille avautuivat ovet Helsingin yliopiston humanistiseen ja valtiotieteellisen tiedekuntaan. Hän ryhtyi lukemaan kieliä, kirjallisuutta ja sosiologiaa.
Opiskeluaikana Korppi eli käännöstöillä. Kahden markan liuskapalkalla hän naputteli tekstejä lännensarjoihin ˆ’ ja seksilehtiin. Ennen käännöshommia Korpin kokemus miestenlehdistä oli olematon.
”Ensimmäisen seksilehden, olisiko se ollut Nyrkkiposti, olin nähnyt pari vuotta aiemmin mielisairaalan potilashuoneessa. Lehdet olivat silloin varsin kesyjä, lähinnä ne kummastuttivat ja huvittavat.”
Kielitaitoinen 24-vuotias palkattiin vuonna 1971 STT:n ulkomaantoimitukseen.
”Neljän vuoden päästä minulle tarjottiin Kiinan kirjeenvaihtajan pestiä. Ehtona oli kuitenkin Kokoomuksen, Keskustan tai SDP:n jäsenkirja.”
Korppi ei liittynyt mihinkään puolueeseen.
”Kiinan paikan sai toimittaja, jolla oli demarien jäsenkirja. Minusta se tuntui vastenmieliseltä.”
Miestenlehdissä jäsenkirjoja ei kyselty, ja vuonna 1975 Korppi aloitti Urkin toimitussihteerinä. Ensimmäisen vuoden hän toimitti ruotsalaisen viihdelehden käännöstä salassa ja paiski samalla hommia STT:ssa. Seuraavana vuonna Korpille tarjottiin Urkin päätoimittajuutta ja uutistyö sai jäädä.
”STT:llä tein kolmivuorotyötä. Urkista sain mitä halusin, eli säännöllisen päivätyön.”
Se sopi hyvin pienen lapsen isälle.
Korppi tuli miestenlehtialalle oikeaan aikaan.
Vuonna 1978 oikeusministeri Paavo Nikula antoi luvan julkaista aikaisemmin kiellettyjä yhdyntäkuvia, ja seksilehtien myynti ampaisi hurjaan nousuun. Urkin levikki nousi 80 000:een, kilpailevat Jallu, Kalle ja Ratto myivät parhaimmillaan yli satatuhatta kappaletta.
Pelkkä aktikuvien uutuudenviehätys ei kuitenkaan riittänyt pitkään pitämään levikkejä huippulukemissa. Paljaan pinnan lisäksi Korpin toimittamat lehdet myivät juoruilla ja erikoisilla kokeiluilla. Yksi niistä oli hajulla maustettu lehti, jota kaupattiin 1980-luvun alussa.
”Olin nähnyt Disneyworldissä elokuva – kävijöille annettavia pahveja, joista sai raaputtamalla esiin erilaisia elokuvaan liittyviä hajuja. Halusin soveltaa ideaa aikuisviihdepuolella. Painotalo ruiskutti Erotican kansiin ensin voimakasta hajuvettä. Sitten lehtipinkat vietiin kuivumaan makkaratehtaan varaston viereen. Näin saimme mahdollisimman halvalla lehtiin pysyvän ja voimakkaan hajun”, Korppi kertoo.
Korpin kehitellessä myyntikikkoja, hänen poikansa aloitti koulun. Luokkakaverit pilkkasivat päätoimittajan lasta ”porno- Korpin pojaksi”.
”Naapurini olivat ilmeisesti istuttaneet tyhmän asenteensa lapsiinsa. Viideksi vuodeksi otin kiusaamisen takia nimeni pois lehdestä.”
Myös oikeusministeriö aiheutti Korpille päänvaivaa. 1980-luvun puolivälissä ministeriö päätti hillitä yhä roisimmaksi käyneitä seksilehtiä. Lähikuvia yhdynnöistä ei enää saanut näyttää, ellei yksityiskohtia peitetty.
Korppi kiersi sääntöä Ässä-arvoista saamallaan idealla.
”Peitin muutamassa lehdessä kuvien kielletyt kohdat irtoavalla raaputuspinnalla.”
Vuonna 1987 aikuisviihdealaa alkoi ajaa ahtaalle myös alle 18-vuotailta kiellettyjen videoiden levityksen kieltänyt videolaki. Lähikuvakielto ja videosensuuri pysyivät voimassa vuosituhanteen vaihteeseen asti.
Internetin avattua aikuisviihteelle ylikansallisen jakelukanavan, usko kansallisten sensuurilaakien voimaan koki kolauksen.
Korpin seksilehtibisnes pyörii perheyrityspohjalta. Hänen toinen vaimonsa Sanna Tiihonen-Korppi on ollut Korpin kustantamon osakas kolmentoista vuoden ajan.
”Täydennämme hyvin toisiamme, koska Timo on humanisti ja minä yhteiskuntatieteilijä. Timo ideoi, ja minä mietin käytännön ratkaisut”, kertoo miehensä huone naapurina istuva Tiihonen-Korppi.
Vuonna 1994 Korppien perheyritys yritti uudistaa yltiömiehistä seksilehtigenreä pariskunnille suunnatulla Haloolla. Lehti ilmestyy edelleen samalla konseptilla, mutta suuri kaupallinen menestys se ei ole. On paljon kalliimpaa tehdä pariskunnille kelpaavaa seksiaikakauslehteä kuin latoa lehteen pelkkiä penetraatiokuvia.
Haloon nettisivut sen sijaan lähtivät lentoon.
”Sivut keräsivät 90-luvun puolivälissä parhaimmillaan 20 000 kävijää päivässä, vaikka nettiä käyttivät tuolloin varsin harvat”, Korppi sanoo.
Suomenkielisille sivuille tuli myös paljon ulkomaalaisia vieraita. Aina Vatikaania myöten.
”Toimituspalaverissa vitsailtiin usein, että kappas, paavi näyttää taas yöllä käyneen meidän sivuilla.”
Kun pornobisnes ui 1990-luvlla lähemmäksi viihteen valtavirtaa, Korppi näkyi yhä useammin valtamedioissa virallisena pornoalan äänenä.
”Pakko oli, koska muuten olisi leimattu mieheksi, jolla on jotain salattavaa.”
Erityisesti Korpin vuonna 1997 aloittama suomenkielinen Hustler on ollut median lellikki. Iltapäivälehdet uutisoivat näyttävästi sekä lehden lanseerauksen että Hustlerin kääntämisen savoksi.
Ja aina kuin lehdet kaipaavat kommenttia jostakin seksiteollisuuteen liittyvästä, järvenpääläistoimituksen puhelin pirisee.
”Se, että minut raahataan keskusteluohjelmiin, kertoo eniten siitä, että tämän alan tutkimus on Suomessa niin vähäistä ja yksipuolista”, Korppi sanoo.
Mairitteleeko huomio?
”Pikemminkin huvittaa.”
Julkisuudesta huolimatta Korpin lehdet ovat kaukana 1970-luvun lopun myyntimääristä. Nykyään 20 000 kappaleen myynti on seksilehdelle saavutus.
Korppi ei suostu valittamaan laskusuhdannetta.
”Pornolehtien lukijamäärät ovat edelleen suuria. Lehdet kiertävät divareissa ja työpaikoilla.”
Milläs työpaikoilla pornolehtiä luetaan?
”Esimerkiksi paloasemat ovat tyypillisiä tilaajia. Muutamalle kymmenelle paloasemalle lähtee meiltä Hustler tai muu lehti.”
Vaikka Korppi vakuuttelee luottamustaan seksilehtibisneksen elinvoimaisuuteen, hän on lähtenyt kokeilemaan siipiään myös uudella alalla.
Korpin reilu vuosi sitten perustama Pokerilehti on yhdysvaltalaisen Card Player -lehden suomalaisversio.
”Liikekumppani sai vakuutettua minut siitä, että ulkomailla on iso nettipokeribuumi ja että se tulee parin vuoden viiveellä Suomeen. Olin harvinaisen epävarma, kun aloitin projektin, sillä minulla ei ollut mitään kokemusta pelimaailmasta.”
Ensi töikseen Korppi hankki Pokerilehden tekijöiksi pokerin ja pokeribisneksen asiantuntijoita. Hyvän kysynnän takia Korppi ryhtyi maaliskuussa kustantamaan myös ruotsalaisen pokerilehden, Poker Magazinen, suomalaispainosta.
Yksi asia on uudellakin alalla säilynyt ennallaan: Pokerilehden lukijoista yli 90 prosenttia on miehiä. Ilmankos sen lanseeraaminen on onnistunut miestenlehdistä elantonsa tehneeltä kustantajalta.
Korppi on luvannut jatkaa pokerilehtien parissa ainakin ensi vuoden loppuun. Pornolehdistä hän olisi valmis luopumaan jo aikaisemmin.
Ennen vetäytymistä omalle elämäntyölle pitäisi kuitenkin löytää jatkaja. Korpin ensimmäisessä avioliitossa syntynyt 33- vuotias poika työskentelee sijoituspankissa, eikä ole kiinnostunut sukupolvenvaihdoksesta.
”Pankkialalla tienaa kuulemma paremmin.”
Korppi myhäilee . Eläkepäivillä on vihdoin kunnolla aikaa kaikille harrastuksille, kuten oopperalle, lukemiselle ja mökkeilylle. Pornokonkari ei harrasta seksiviihdettä eikä myöskään uhkapeliä.
Lehtityötä Korppi ei ole eläkkeelläkään täysin jättämässä. Tarkoitus on tehdä erilaisia konsultin töitä, kuten toimia koordinaattorina venäläisen tiede-, kirjallisuus- ja yhteiskuntapoliittisen Russkaja Mysl -lehden Suomen startissa.
Suurin eläkepäivillä odottava projekti on kuitenkin lisensiaatintyö, joka käsittelee seksuaalisuutta Kalle Päätalon kirjoissa. Sen tarkemmin Korppi ei ole vielä ehtinyt tutkielman aihetta rajaamaan.
”Jollain lailla haluan hyödyntää sitä tietämystä, mikä minulla on suomalaisten seksielämästä. Aion etsiä Päätalon tuotannosta sirpaleita omasta työstäni”.
Korppi tutustui Päätalon järkäleisiin ensi kerran kirjailija Mauri Sariolan suosituksesta.
”Sariola esitteli minut Päätalolle kerran Gummeruksen juhlissa. Päätalosta huokui rehellinen kansanmiehen henki”, Korppi muistelee.
Juhlien jälkeen Korppi tarttui Iijoki-sarjaan.
”Päätalo pistää itsensä täysillä likoon, ja kertoo avoimesti jopa saamistaan sukupuolitaudeista. Kuinka moni muu rohkenee siihen? Hän on oman elämänsä sankari aivan toisella lailla kuin Jari Sarasvuo.”
Korpin sankari on Päätalo.
Sen merkiksi hän päätti viisi vuotta sitten kirjoittamansa muistelmakirjan lauseeseen: ”Pornon Päätalo on puhunut.”
Janne Salomaa
Kuva Terhi Korhonen
