Äpärä, lehtolapsi tai sivistyneemmin: avioliiton ulkopuolella syntynyt. Kun avoperheeseen syntyy lapsi, saa äiti sosiaalitoimen lastenvalvojapalvelusta kutsun isyyden tunnustustilaisuuteen. Äidin avomiehelle annetaan isän paperit vasta, kun käynti on hoidettu.
Tilaisuudessa lastenvalvoja selvittää isyyden kahdella kysymyksellä. Ensimmäinen on, ”koska olette muuttaneet yhteen”. Avoliiton kesto vaikuttaa siis siihen, kuinka selvästi isä on isä.
Toinen kysymys on suunnattu naiselle ja se kuuluu: ”oletko harrastanut seksiä muiden miesten kanssa hedelmöittymisen aikoihin”. Myös miehen on vakuutettava valvojalle, ettei nainen ole sortunut haureuteen.
Jos valvoja ei ole tyytyväinen vastauksiin, seuraa jatkoa. Mieheltä ja naiselta kysytään erikseen siittämisen ajankohdasta ja muista sukupuolisista kanssakäymisistä. Käytännöllä pyritään selvittämään onko isäkokelas todella lapsen oikea isä.
Jos perhe on vielä kiperien kysymyksien jälkeen yhtä mieltä isyydestä, voidaan asiakirjat allekirjoittaa. Valvoja kuitenkin muistuttaa, ettei seksiseikkailuista sovi valehdella. Isyyslain pykälän 44 mukaan siitä seuraa sakkorangaistus.
Onneksi vain sakkoa. Ennen vuoden 1999 lakiuudistusta lastenvalvojalle valehtelemisesta saattoi saada jopa vuoden vankeutta.
Helsingin käräjäoikeudessa kukaan ei kuitenkaan ole kuullut yhdestäkään pykälään liittyvästä tapauksesta. Käräjätuomari Henrikki Mikkola arvioi mahdollisen sakkorangaistuksen 20-60 päiväsakon suuruiseksi.
Avoperheitä siis uhkaillaan sakoilla ja nöyryytetään selvityksillä, kun taas päivää ennen synnytystä avioituneiden sukulaissuhde lapseen on itsestäänselvyys. Miksi?
Oikeustieteiden professori Kevät Nousiainen huomauttaa, että länsimaissa isyys on liitetty perinteisesti avioliittoon. Ennen 1980-lukua ei lain näkökulmasta ollut avioliiton ulkopuolista isyyttä lainkaan.
”Isyyslainsäädännöllä avattiin mahdollisuus vahvistaa juridinen isyys avioliiton ulkopuolella. Säädännössä ei kuitenkaan kumottu oletusta siitä, että aviomies on automaattisesti lapsen isä”, Nousiainen selventää.
Entä lain peräämä isyyden todenperäisyys? Miksi isyyden tunnustuksessa painotetaan biologista isyyttä?
Filosofian tutkija Kaija Rossi pitää yhtenä syynä yhteiskunnan tapaa selittää kaikki geeneillä.
”Nyky-yhteiskunnassa kaivataan vahvoja ja selkeitä selittäjiä. Geenit ovat saaneet tällaisen aseman. Uskotaan, että lapsen ja vanhempien suhde on läheisempi, jos he ovat geneettisesti sukua toisilleen”, Rossi sanoo.
Yksityisyyttä loukkaavat kysymykset eivät kuitenkaan selvitä geneettistä isyyttä. Tähän on puuttunut muun muassa entinen kansanedustaja Rosa Meriläinen (vihr.). Hän näkee isyyden tunnustuskäytännön lähinnä avoperheiden kyykyttämisenä.
”Jos sukulaisuus haluttaisiin todella selvittää, järjestettäisiin DNA-testi sekä avio- että avoliittoon syntyneille lapsille”, Meriläinen huomioi.
Meriläisen mukaan tunnustuksen juridisen puolen voisi aivan yhtä hyvin hoitaa kirjallisesti tai neuvolakäyntien yhteydessä.
Tai ainakin lastenvalvojalle pitäisi riittää pelkkä toteamus: ”tunnustan, olen isä.”
Jarkko Uro
Kuvitus Lotta Nieminen
