Pääsykokeista…
Ennen opintojani olin töissä myyjänä Vuorikadun MicMacissa. Se oli 80-luvun suosituin nuorisomyymälä. Jossain vaiheessa tajusin, miten maailma pyörii: jotta pääsisi mielekkäisiin töihin, on oltava akateeminen loppututkinto. Päätin hankkia sen.
Asuin Kalliossa silloisen tyttöystäväni kanssa ja laadin taktisen lukusuunnitelman meille molemmille. Alkukesä 1987 oli kuuma, ja pääsykoe oli vasta juhannuksen jälkeen. Noudatimme kuitenkin lukusuunnitelmaa ja pääsimme molemmat reilusti sisään.
Tiedekunnasta…
Kun astuin ensimmäisen kerran oikikseen Porthanian viidennessä kerroksessa, fiilikseni oli, että olin tullut hotelliin: pitkät leveät käytävät ja suljettuja ovia toisensa jälkeen. Sisustus ei vastannut mielikuvaa. Toivoin, että professorien huoneiden ovet olisivat olleet auki ja heitä olisi voinut käydä moikkaamassa. Professorit olivat viisaita ja suvaitsevaisia ihmisiä, joille maailma ei ollut mustavalkoinen.
Tenteistä…
Luin tentteihin eduskunnan kirjastossa. Se oli siisti ja rauhallinen. Dommalla oli rähjäisempää. Istuin aina tietyssä nurkassa olevan suuren pöydän ääressä. Nostin jalat pöydälle, luin ja alleviivasin surutta tekstiä, vaikka tenttikirjat olivat lainassa. Luin kirjat huolellisesti kaksi tai kolme kertaa, vaikka luettavaa oli usein 1 500 sivua. Tauoilla hain automaatista kahvia 50 pennillä.
Homman nimi oli ulkoa opettelu, mille ei tietenkään ole vaihtoehtoa tällä alalla. Mutta tenttikirjojen kirjoittajille pitäisi melkein antaa vapausrangaistus, niin tajutonta pyörittelyä teksti oli.
Tentissä oli viisi tuntia aikaa vastata. Se oli ihmeellisen helppoa: ruutupaperi, lyijykynä ja testi, onko lukenut kirjat. Hallinto-oikeuden tentti oli ainoa, josta en päässyt läpi ensimmäisellä yrittämällä. Olin jyrkästi sitä mieltä, että olisin ansainnut siitä paremmat pisteet.
Kesätöistä…
Kesäisin tein nimismiehen sijaisuuksia poliisipiireissä ympäri Suomen. Yhden kesän olin poliisilaitoksella Teuvalla Pohjanmaalla. Rakennuksen alakerrassa oli putka, ja sen vieressä pieni huone, jossa oli sänky. Nukuin yöt siinä. Minua ei kiinnostanut oliko se sallittua, pääasia että säästin vuokrat.
Opiskelijaelämästä…
Tentteihin lukeminen oli vastenmielistä, kuin neljä vuotta kuritushuonetta. Ajattelin kärsiväni sen kuin Papillonin vanki Pirunsaarella. Asuin opiskeluajan kolmen hengen solussa Merihaassa. Siellä oli sentään patja lattialla, tuoli, pöytä ja ruokaa.
Minulla ei koskaan ollut huolia tai puutetta mistään, vaan olin onnellinen, kun tentti meni läpi kuukauden välein ja sain opintoviikkoja. Edelleen kun aamulla herään, minulla on aina hyvä ja myönteinen olo. Sellainen, että jos tielleni osuu talo, otan sitä nurkasta kiinni ja siirrän sivuun.
Heikki Lampela
€¢ Syntyi Helsingissä 45 vuotta sitten.
€¢ Opiskeli oikeustieteiden kandidaatin
tutkinnon Helsingin yliopistossa
1987-1991.
€¢ Työskentelee omassa asianajotoimistossaan.
Edusti menehtyneiden
omaisia Bodominjärven surmajutussa.
€¢ Helsingin kaupunginvaltuutettu
vuodesta 2005.
Milka Sauvala
Kuvitus Ville Hyttinen
