Helsingin yliopisto yrittää houkutella työnantajat maksamaan yhä suuremman osan opiskelijoiden työharjoittelun kustannuksista. Syynä on kitulias harjoittelutuki, jota ei riitä kaikille sitä tarvitseville.
Tuettu työharjoittelu koskee lähinnä aloja, joilla harjoittelu ei ole pakollinen osa opintoja.
Suomen valtiotieteitä opiskelevien liiton (SVOL) tuoreen tutkimuksen mukaan vain noin 30 prosenttia hakijoista saa harjoittelutukea. Myös muilla aloilla tukea riittää alle puolelle halukkaista. Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen juuri päättyneessä haussa tuettuun harjoitteluun pääsi 32 hakijaa 84:stä.
Yliopisto käyttää tänä vuonna 1 900 000 euroa opiskelijoiden työharjoittelun tukemiseen. Summa on sama kuin viime vuonna, eikä sitä aiota lähitulevaisuudessa nostaa.
”Näköpiirissä ei ole mitään rahoituslisäystä, jonka turvin harjoittelumäärärahaa voisi nostaa”, kertoo opintoasioista vastaava vararehtori, professori Hannele Niemi .
Niemen mukaan tiedekuntien ja laitosten velvollisuus tällä hetkellä on pyrkiä luomaan hyviä suhteita työelämään niin, että työnantajat maksaisivat entistä innokkaammin palkkaa harjoittelijoilleen.
Tällä hetkellä yliopisto maksaa tuettuun harjoitteluun pääsevien opiskelijoiden harjoittelun joko kokonaan tai osaksi. Keskimäärin yliopisto maksaa harjoittelijalle minimipalkan eli 930 euroa kahdelta kuukaudelta.
”Tavoitteena on, että yliopiston tarvitsisi maksaa vain yhden kuukauden palkka, ja työnantaja maksaisi loput”, kertoo suunnittelija Merja Enkovaara- Pälvi yliopiston ura- ja rekrytointipalveluista.
Silloin tuettuun harjoitteluun pääsisi vuosittain noin 1 600 opiskelijaa, lähes kaksi kertaa niin paljon kuin nykyisin.
Enkovaara-Pälvi korostaa, että kehityksen suunta on viime vuosina ollut hyvä. Viime vuonna yritykset maksoivat harjoittelijoille 566 kuukauden palkan, kun ne vuonna 2004 korvasivat vain 512 kuukautta. Harjoittelijoiden määrä oli kumpanakin vuonna jotakuinkin sama.
Tuetun harjoittelun suosion odotetaan kasvavan lähivuosina. Uuden tutkintojärjestelmän mukaan opiskeleville työelämäopinnot tai harjoittelu ovat pakollisia sekä kandidaatti- että maisterivaiheessa.
Konsistorin eli yliopiston hallituksen vuonna 2004 tekemän linjauksen mukaan työharjoittelun tulisi maisterivaiheessa kuulua jokaisen opiskelijan opinto-ohjelmaan.
”Kyllä se on yhä tavoitteena”, sanoo vararehtori Niemi.
Harjoittelun voi kuitenkin tarvittaessa korvata työelämään orientoivilla opinnoilla. Niissä voidaan esimerkiksi harjoitella työnhakua tai tehdä yritys- ja instituutiovierailuja.
Humanistisen tiedekunnan, yliopiston suurimman tiedekunnan, työelämäohjaajan Kaija Hartikaisen mukaan harjoittelutavoite ei kuitenkaan tule toteutumaan, ellei tukea saada lisää.
”Jos halutaan, että kaikki opiskelijat saisivat harjoittelupaikan, tulisi harjoittelurahaa ilman muuta lisätä”, hän sanoo.
Tällä hetkellä humanistisen opiskelijoista noin puolet käy työharjoittelun opintojensa aikana.
Harjoittelu tutustuttaa oman alan työhön
Monelle opiskelijalle työharjoittelu on ensimmäinen kosketus oman alan työhön. Ennen kuin matematiikan opiskelija Hanna Jäntti , 27, pääsi harjoitteluun viime kesänä, hän ei ollut käyttänyt yliopistossa oppimaansa kertaakaan työurallaan.
”Aion valmistua opettajaksi, mutta harjoittelussa huomasin, mitä muuta matematiikalla voi työelämässä tehdä”, Eläketurvakeskuksen suunnittelu- ja laskentaosastolla työskennellyt Jäntti kertoo.
Jäntti sai harjoitteluunsa yliopiston tukirahan. Jotkut harjoittelupaikat maksavat harjoittelijansa palkkauksen kokonaan.
Kotimaisen kirjallisuuden opiskelija Jutta Setälä , 23, aloitti tammikuun alussa harjoittelun Espoon kaupungin sivistystoimen hallinto- ja kehittämisyksikössä.
Haku oli avoin kaikille humanistisen tiedekunnan opiskelijoille. Setälälle oli hyötyä siitä, että hän oli jo ollut alaansa läheltä liippaavissa töissä kirjastossa. Setälän työtehtävät ovat vaihdelleet sihteerin hommista julkaisujen toimittamiseen.
”Kirjallisuuden opiskelusta on ollut välillistä hyötyä. Sivuaineistani suomen kielestä ja viestinnästä sen sijaan on ollut suoranaista iloa”, hän sanoo.
Koska harjoittelumäärärahoja on vähän, työharjoitteluun mennään usein vasta opintojen loppuvaiheessa. Keväällä maisteriksi valmistuva valtio-opin opiskelija Ossi Eräkivi , 26, aloitti tutkimusavustajana Työterveyslaitoksella tammikuun puolivälissä.
”Työssä saan soveltaa valtsikassa oppimaani. Toivon, että voin jatkaa täällä vielä keväälläkin”, hän sanoo.
Ville Seuri
