Georges Perecin klassikkoromaanin Elämä Käyttöohje lähtökohta on varsin arkipäiväinen havainto: kerrostalo elämän moninaisuuden kuvana.
Näennäisesti kerrostalon asukkaat elävät itselleen varaamissaan erillisissä lokeroissa. Kuitenkin, jos talon julkisivu revitään alas ja kaikki asukkaat esitetään samassa kuvassa, huomataan, että heidän tarinansa muodostavat tuhansien risteyskohtien verkon.
Ranskanjuutalaisen Perecin (1936- 1982) vuonna 1978 ilmestyneessä teoksessa tuo verkko muotoutuu taloon kuvitteellisella Simon-Crubellier-kadulla Pariisin XVII kaupunginosassa. Verkkoon kietoutuvat talon nykyisten ja entisten asukkaiden, heidän tuttaviensa ja lukuisten muiden fantastiset kohtalot. Kerronta etenee huone kerrallaan niin, että tarinat lomittuvat, katkeavat kesken ja jatkuvat taas jossain toisessa kohdassa taloa.
Teoksen alaotsikko on ”Romaaneja”. Kertomukset eivät järjesty yhden hallitsevan teeman alaisuuteen, vaan pikemminkin varioivat kukin aihetta, joka jo on – ironisesti – nimetty suurteoksen otsikossa: elämä.
Teoksessa mainituista yli tuhannesta henkilöstä kolme erottuu keskeisiksi hahmoiksi: upporikas englantilainen Bartlebooth, vanha taidemaalari Serge Valene ja käsityöläinen Gaspard Winckler.
Bartlebooth on rakentanut elämänsä valtavan ja täysin hyödyttömän projektin ympärille. Hänen tarkoituksensa on maalata viisisataa vesivärimaalausta viidestäsadasta satamasta ympäri maailmaa ja teettää maalauksista palapelejä. Kun maalaukset on koottu uudelleen, ne tuhotaan.
Projekti jää kesken. Bartlebooth kuolee kootessaan 439. palapeliään. Romaanin nykyhetki on hänen kuolinhetkensä.
Valene opettaa Bartleboothin maalaamaan. Winckler taas leikkaa miljonäärin maalaukset palapeleiksi. Kummallakin on roolinsa myös romaanin rakenteen suunnannäyttäjinä. Valene suunnittelee maalausta, jossa Simon- Crubellier-kadun talo näkyisi ilman julkisivuaan. Jokainen sen asukkaista olisi jähmettynyt keskelle arkiaskareitaan.
Wincklerin hienostunut palapelien laatimisen taide taas kuvastaa Perecin omaa taidetta, niitä pikkutarkkoja sääntöjä, joiden varaan Elämä Käyttöohje on rakennettu.
Perec kuului Oulipo-nimiseen kirjalliseen ryhmään, jonka perusti vuonna 1960 kirjailija Raymond Queneau. Ryhmä tutki erilaisten rajoitteiden käyttöä kirjoittamisen apuna. Queneaun mukaan inspiraatio ei mahdollistunut vapaasti assosioiden, kuten esimerkiksi surrealistit uskoivat, vaan nimenomaan sääntöjen avulla. Säännöt vapauttavat tiedostamattomien voimien vallasta.
Perecin Elämä Käyttöohje -teoksessa käyttämistä rajoitteista tärkein on huoneista muodostettu 10 kertaa 10 ruudun ruudukko. Huoneesta ja luvusta toiseen liikutaan kuin shakkipelin hevonen. 99 luvussa ehditään käydä yhtä vaille kaikissa talon huoneissa.
Lisäksi Perec loi teostaan varten 42 listaa muun muassa ruumiinosista, eläimistä ja romaanikirjailijoista. Listat määräsivät, mitä kirjan luvuissa olisi käsiteltävä.
Valtaosa kirjan rakennusperiaatteista on selvitetty, useimmat kirjailijan yksityiskohtaisten muistiinpanojen perusteella. Kaikesta tarkkuudestaan huolimatta Perec on jättänyt – ilmeisesti tahallaan – teoksen rakenteeseen muutamia virheitä. Esimerkiksi kerran huoneruudukossa hyppivä hevonen siirtyy väärin.
Täydellisyyteen pyrkiminen on kaunista, mutta mahdotonta. Ja turhaa, Perec tuntuu sanovan.
Bartleboothin lisäksi lukuisat muutkin talon asukkaista ovat pakkomielteisesti tarttuneet johonkin projektiin. Eräs muun muassa kerää uniikkeja, esineitä, joita maailmassa on vain yksi kappale. Pakkomielteiden kuvauksessa Perecin mahdollista pikkutarkasti kartoittava mielikuvitus kipuaa lähes argentiinalaisen Jorge Luis Borgesin kuvitelmien tasolle. Useimpien asukkaiden tavoitteet jäävät toteutumatta. Heidän väistämätön epäonnensa luo kirjaan surumielisen sävyn. Sitä vaimentaa lempeä ironia, jolla Perec henkilöhahmojaan kuvailee.
Perecin teoksen on onnistuneesti suomentanut Ville Keynäs. Käännös vahvistaa kirjan kustantajan Loki-kirjojen asemaa sodanjälkeisen maailmankirjallisuuden suurten klassikoiden julkaisijana.
Kesällä 2005 kustantamo julkaisi Julio Cortázarin suurromaanin Ruutuhyppelyä. Sen suomentaja Anu Partanen nappasi vuoden parhaalle suomennokselle myönnettävän Mikael Agricola -palkinnon. Keynäs ansaitsisi saman.
Georges Perec: Elämä Käyttöohje. Romaaneja. (La Vie mode d`emploi. Romans.) Suom. Ville Keynäs. Loki-kirjat 2006. 618 s.
Ville Seuri
Kuva David R. Godine, Publisher
