Kanadalaisten isänmaallisuus on kiihkeimmilläänkin liikuttavan maltillista, varsinkin verrattuna naapurikansaansa.
Kun hermostunut kanadalainen turisti nököttää Pariisin lentokentän sukkulabussissa pukeutuneena vaahteranlehtilakkiin, Toronto Maple Leaves -takkiin ja ”I am Canadian” -rintamerkkiin, kyse ei ole niinkään kansallisuusylpeydestä kuin kansallisesta traumasta.
Kanadalaisen identiteetin hutera olemassaolo perustuu amerikkalaisuudesta erottautumisen neuroosiin, joka ei helpota edes kotimaan kamaralla. Amerikkalainen kulttuuri-imperialismi nakertaa kärsivällisyyttä pala palalta sitä mukaa, kun Kanadan kuuluisimmat taiteilijat valuvat yksi kerrallaan aivovuotona etelään. Siksi, kun Yhdysvallat alkoi vastikään puuhata aitaa Meksikon reunalle, oli monen kanadalaisen mielestä kyseessä väärä raja.
Kanada jakaa naapurinsa kanssa samankaltaisen historian, mutta silti toisen kulttuurista ei muisteta maailmalla juuri muuta kuin jääkiekko.
Yrittäessään todistaa edes itselleen, että sillä on oma kulttuuri, Kanada ei olekaan kaihtanut keinoja. Eräs identiteettiprojektin raastavimmista hankkeista on parhaillaan 35-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä mediasisältölaki, Cancon.
Lain mukaan maan radio- ja televisiokanavien on valittava ohjelmistoonsa vähintään kolmannes materiaalia, joka on kanadalaista alkuperää. Muutamalle hirttoköyttä viritelleelle jazz-kanavalle on annettu armoa, mutta muille linja on tiukka: lahjakkaiden ja aliarvostettujen kanadalaisten on kerta kaikkiaan päästävä eetteriin!
Käytännössä tämä ilmenee siten, että Thunder Bayn julkisen liikenteen matkustajat saavat nauttia Shania Twainin kappaleesta I`m Gonna Getcha Good joka aamu – joka ikinen aamu. Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Siinä missä USA tiedetään kansojen sulatusuuniksi, on Kanada keksinyt irtisanoutua naapurinsa tavoista ristimällä itsensä ”kulttuurien mosaiikiksi”. Kanadalaisuuteen kuuluu virallisen suopea asenne vähemmistöjen etnistä paikallisväriä kohtaan.
Eräälle maailman aliarvostetuimmista siirtolaiskulttuureista kannustava ympäristö tarjoaa tilaisuuden liioitella omaa erityislaatuisuuttaan siekailematta. Thunder Bayn suosituimmassa etnisessä ravintolassa voi ihailla kanadalaisten kohteliasta kanssakäymistä suomalaisen aterian äärellä: ”Anteeksi, mitä tuo tilaamasi ruoka on?”
”En osaa lausua sen nimeä, mutta tämä on jonkinlainen ihastuttava, kalainen höystö…”
Ravintola Hoidossa kulttuurista juurettomuuttaan sureva kanadalainen saa upottaa hampaansa ikiaikaisiin suomalaisherkkuihin, kuten Paistettuihin Suomalaisiin Nakkeihin. Osa ruokalistan annoksista on niinkin eksoottisia, ettei nimille ole edes löytynyt englanninkielistä käännöstä. Niin kuin – ”kalakeitto”.
Virve Kuusi
Kirjoittaja on viestinnän opiskelija, joka työskentelee toimitusharjoittelijana Thunder Bayssä julkaistavassa Canadan Sanomat -lehdessä.
