Aasialaisia toimintaelokuvia on perinteisesti kohdeltu Suomessa kuin kolmannesta maailmasta tulevia siirtolaisia: epäilevästi, väheksyen ja maahantuloa mahdollisuuksien mukaan jarruttaen.
Tiukemman elokuvasensuurin aikana aasialainen action pääsi Suomessa harvoin elokuvatarkastamoa pidemmälle. Kriitikoilta itämainen mäiske on usein saanut osakseen jopa enemmän paheksuntaa kuin sitä apinoiva länsimaalainen taistelulajitoiminta.
Tätä taustaa vasten Antti-Jussi Annilaa ei voi syyttää ainakaan varman päälle pelaamisesta. 29-vuotiaan ohjaajan esikoiselokuvan Jadesoturin esikuvia ovat aasialaiset wuxxia-elokuvat, joissa yhdistyvät toiminta, fantasia ja melodraama.
Kansainvälisenä yhteistyönä tehty elokuva lanseerataan näyttävästi. Suomessa Jadesoturi tulee teattereihin Hollywoodhittien levitystä vastaavalla 40 kopiolla. Kansainvälisesti elokuvaa ollaan kauppaamassa kahteenkymmeneen maahan, joiden joukossa ovat Kiina ja Japani.
On kutkuttavaa seurata härmäläisen toimintaspektaakkelin kansainvälistä vastaanottoa. Vielä kiinnostavampaa on nähdä, suhtaudutaanko potkuviihteeseen täällä neutraalimmin, kun sen tekijät ovat suomalaisia.
Jadesoturista on kohistu pitkään ensimmäisenä suomalaisena kung fu -elokuvana. Lopputuloksessa tyylikäs toiminta tekee kuitenkin auliisti tilaa melodraamalle ja eeppiselle fantasialle. Kalevalasta askarreltu tarina risteilee kahdella aikatasolla.
Rautakauden Kiinassa vaeltava Sammon takojan poika Sintai (Tommi Eronen) on saanut syntyessään tehtävän taistella pahaa demonia vastaan. Vihulainen on anastanut myyttisen runsaudensarven ja on muokkaamassa siitä Tuonelan porttia.
Sintai rakastuu eteeriseen Pin Yuhun (Zhang Jingchu) ja lykkää tehtävää tämän takia. Siirrytään nykyajan Suomeen, jossa Sintain reinkarnaatio, seppä Kai Pelkonen, itkee edelleen menetetyn rakkauden perään ja taistelu Sammosta jatkuu.
Jadesoturi elää eheästä fantasiamaailmastaan, mutta on välillä vähällä tukehtua sen runsauteen. Kuin vuosia tarinaa hautonut Annila ei olisi malttanut jättää yhtään Kalevala-viitettä tai aikahyppäyksen mahdollisuutta käyttämättä. Vaikka tarinan logiikka toimii, kerronta tuntuu hetkittäin liian täyteen pakatulta. Toinen ongelma on henkilöiden motivoinnissa. Tarinassa, jossa rakkaus on kaiken perusta, sydämen menettäminen ensikohtaamisella tuntuu hieman köykäiseltä. Puutteistaan huolimatta Jadesoturi on esikoiselokuvaksi ihailtavan hallittu työ, jonka visuaalinen kypsyys on vaikuttavaa. Tampereen ammattikorkeakoulussa opiskelleiden Annilan ja kuvaaja Henri Blombergin ammattitaito muistuttaa Taideteollisen korkeakoulun menettäneen monopoliasemansa pitkän elokuvan tekijöiden kouluttajana. Eksoottinen elokuva enteilee, ettei nousevaa elokuvantekijäpolvea kiinnosta kuvittaa Suomen lähihistoriaa. Jadesoturi viestii myös, ettei videoiden äärellä varttuneita elokuvanystäviä kiinnosta, mitä elokuvakulttuureita vanhan polven elokuva-auktoriteetit hyväksyvät ja mitä eivät.
Jadesoturi saa ensi-iltansa 13. lokakuuta.
Matti Rämö
Kuva: Aleksi Koskinen
