Hyvä Päivi Räsänen,
Tartuitte Ylioppilaslehden numerossa 8/2006 ajankohtaiseen aiheeseen työn ja perheen yhteensovittamisesta ja nostitte perustellusti esiin huolenne myös opiskelun ja perheen yhteensovittamisen vaikeudesta. Kiteytitte yhteisen huolenaiheemme osuvasti lauseeseen; ”Lapsiin on aikaa ja varaa liian myöhään”.
Olemme myös huolestuneita opiskelevien vanhempien tilanteesta ja toimeentulosta. Opiskelijaperheiden tämänhetkiset taloudelliset realiteetit ja pätkätöiden varjostamat tulevaisuudennäkymät eivät kannusta lasten saamiseen opiskeluaikana.
Mainitsemastanne hallituksen tylystä linjasta huolimatta ensisijainen tavoitteemme on opiskelijoiden toimeentulon suhteen opintorahan tasokorotus, mikä auttaisi kaikkia pienituloisia opiskelijoita, myös opiskelevia vanhempia. Opiskelevista äideistä monen ollessa minimiäitiyspäivärahalla, voitaisiin perheellisten opiskelijoiden tilannetta myös kohentaa nostamalla minimiäitiyspäivärahaa edes työmarkkinatuen tasolle. Kyseinen toimenpide ei myöskään rajoittuisi ainoastaan opiskeleviin vanhempiin, vaan auttaisi kaikkein huonotuloisimpia perheitä ja ehkäisisi osaltaan lapsiperheiden huolestuttavasti lisääntyvää eriarvoistumista. Vaikka minimiäitiyspäivärahaa hiljattain korotettiin, on se suuruudeltaan yhä riittämätön.
Vaikka emme suoranaisesti ole kristillisdemokraattien tekemää lakialoitetta vastaan, näemme vaihtoehtona nykyisten etuisuuksien tarkastamiselle ennemminkin tukijärjestelmien yleisen yksinkertaistamisen esimerkiksi jonkinlaisen perustulomallin muodossa. Kunnes tähän tavoitteeseen päästään, ajamme vahvasti nykyisten tukien tarkastamista, niin että ne paremmin vastaisivat alkuperäistä tarkoitustaan opiskelijoiden ja perheellisten toimeentulon turvaamisessa.
Laura Nordström, HYY:n hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava
Sofia Lindqvist, HYY:n sosiaalipoliittinen sihteeri
