Toimittajalta: Onko meillä vaihtoehtoja?

T:Teksti:

”Vaikea poliittinen päätös.”
    Näin sanoi ruuhkamaksuista viimeksi Helsingin Sanomissa ympäristötarkastaja Jari Viinanen. Eikä ollut ensimmäinen.
    Ihmetyttää tällainen. Helsingin ilmanlaatu on ollut varsinkin keväällä surkea ja liikenteen meteli on jatkuvasti kova.
    Parannuksia ei vain tapahdu. YTV tutki vuonna 2004, mitä ihmiset oikeastaan liikenteeltä haluavat. Parempaa joukkoliikennettä, vastasi ehdoton enemmistö. Ja mitä tekevät päättäjät? Parantavat teitä, koska autoilu kuitenkin lisääntyy. Ja ilmastonmuutos taas… Sitä tuskin pysäyttää enää mikään.
    Mutta nyt sorruin asenteeseen, jota moitin. Ajattelemaan, ettei asioille kuitenkaan voida mitään. Näin ajatellen olisi aivan järkevää lentää jatkuvasti ja hankkia auto.
    Liikenne lisääntyy toki. Kehityskulku on tämä: Kun nuorelle parille syntyy lapsi, tulee kiire muuttaa kauas keskustasta. Onhan kaupunkien keskustoissa kovin meluisaa ja turvatonta ja ilmakin on huono. Kun asuu kaukana keskustasta, auto on hyvä olla olemassa. Varsinkin kun kaikilla naapureillakin on ja siksi bussilinjoja vähennetään. Sitten hankitaan toinen auto ja kolmaskin.
    Ei kai luovuttaminen ole ainoa ratkaisu?

Tässä lehdessä Timo Hännikäinen kirjoittaa kääntäneensä kirjepommeja lähetelleen Unabomberin manifestin, koska miehellä oli hänestä kiinnostavaa sanottavaa. Unabomber, jos kuka, ei sortunut ajattelemaan, ettei kehitykselle ole vaihtoehtoja. No, hänen ratkaisunsa oli paluu aikaan ennen teollisuutta ja tutkijoiden tappaminen, mikä ei ole kovin rakentavaa.
    Keinoja kuitenkin on. Tehokkainta olisi tehdä autoilu keskustassa riittävän hankalaksi ja kalliiksi, kevyt ja joukkoliikenne helpoksi. Vähemmän parkkipaikkoja! Autoilijoille maksuja! Halpoja ja sujuvia joukkoliikenneyhteyksiä!
    Olen hymyillen seurannut lähes päivittäin Mannerheimintien valtaavia mielenosoituksia. Niiden perässä autoliikenne matelee. Ja kuka tietää… Ehkä joku kyllästyy ja jättää autonsa seuraavan kerran kotiin.

Elina Venesmäki