Törmään tammikuussa kummalliseen katoamiseen. Yritän ottaa koulukiusaamista koskevan jutun takia yhteyttä Kiusattujen tuki -nimiseen yhdistykseen, mutta se tuntuu hävinneen olemattomiin. Nettisivu ei toimi, puhelimeen ei vastata ja toiminnanjohtajan yhteystiedot ovat salatut. Kukaan haastattelemistani asiantuntijoista ei tiedä, mitä Kiusattujen tuelle on tapahtunut.
Juttu valmistuu, mutta Kiusattujen tuen kohtalo ei jätä minua rauhaan. Yhdistys on näkynyt julkisuudessa vuosien varrella usein ja sen julkaisemaa Koulurauhaa-lehteä on kaupattu minullekin puhelimitse.
Yhdistysrekisterin mukaan Kiusattujen tuki ry:n hallituksessa on kolme jäsentä, joista yksi on toiminnanjohtaja. Toisella hallituksen jäsenellä on sama sukunimi kuin toiminnanjohtajalla. Myös hänen yhteystietojaan koskee luovutuskielto.
Kolmannelle hallituksen jäsenelle soitan helmikuussa. Hän kertoo eronneensa yhdistyksestä jo aikaisemmin, eikä anna tietoja.
Kiusattujen tuki perustettiin vuonna 1993. Vuonna 2002 nykyinen toiminnanjohtaja muutti yhdistyksen nimen Kiusattujen avuksi. Samaan aikaan hän perusti uuden yhdistyksen ja antoi sille nimeksi Kiusattujen tuki ry.
Myöhemmin kuulen, että uusi yhdistys perustettiin, jotta päästäisiin eroon vanhan yhdistyksen kirjanpidossa olleista epäselvyyksistä. Ilta-Sanomien mukaan vanha Kiusattujen tuki, nykyinen Kiusattujen apu, jätti jälkeensä 11 000 euron verorästit.
Toiminnanjohtaja perusti vuonna 2002 myös Kiusattujen tuki -nimisen osakeyhtiön, jonka tuotoilla rahoitetaan yhdistyksen toimintaa. Kiusattujen tuki ry omistaa osakeyhtiön kaikki osakkeet ja yhdistyksen toiminnanjohtaja on yhtiön toimitusjohtaja.
Käräjäoikeuden rekisteristä Kiusattujen tuki ry:n ja oy:n nimillä löytyy yhdeksän juttua, joista kaikissa yhdistykseltä tai yhtiöltä karhutaan maksamattomia laskuja. Kaiken kaikkiaan yhdistykseltä ja yhtiöltä velotaan yli 100 000 euron saatavia. Laskuja ei ole pystytty maksamaan enää viime kesän jälkeen.
Mutta mistä rahaa siihen asti on tullut? Ehkä Raha-automaattiyhdistyksestä? Yhdistyksen toiminta kuulostaa sellaiselta, jota voitaisiin tukea veikkausvoitoin.
RAY:stä kerrotaan, että Kiusattujen tuki on hakenut ja saanut avustusta kerran, vuonna 1993. Sen jälkeen yhdistyksestä ei ole kuultu mitään.
Vastaus tuntuu kummalliselta. Miksi ei ole enää haettu rahaa taholta, jolta sitä todennäköisesti olisi saatu?
Ainakin osakeyhtiöltä rahaa on täytynyt tulla. Se on perustettu yhdistyksen rahakoneeksi.
Yhtiön tuloksesta ei kuitenkaan löydy tietoa. Osakeyhtiön tilinpäätöksiä ei ole toimitettu patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH) koko yhtiön olemassaolon aikana. Se on laitonta, mutta ei kovin poikkeuksellista.
PRH karhuaa tietoja useaan otteeseen kevään aikana, mutta mitään ei tapahdu. Verottajastakaan ei ole apua. Verotoimiston mukaan osakeyhtiöllä ei ole ollut verotettavaa tuloa ainakaan vuosina 2002-2004.
Miten tämä on mahdollista? Yhtiön liikevaihto on ollut mittava. Koulurauhaa-lehden tilauksia hoitaneen kolmannen, ulkopuolisen yhtiön tilaston mukaan Koulurauhaa-lehteä myytiin pelkästään vuonna 2002 lähes miljoonalla eurolla. Seuraavana vuonna myynti oli noin 760 000 euroa.
Yhtiön osuus tuotosta puhelinmyyntiyrityksen osuuden ja arvonlisäveron jälkeen oli runsas neljäsosa. Eli esimerkiksi vuonna 2002 yli 250 000 euroa. Sen lisäksi Kiusattujen tuki oy on saanut tuloja yrityksille myydyistä kannatusilmoituksista.
Jos voittoa ei ole syntynyt, mihin rahat ovat menneet? Jos rahaa on ohjattu yhdistykseen, ne olisi pitänyt maksaa sinne osinkoina. Se ei ole mahdollista ilman, että verottaja on saanut ensin osansa.
Ehkä yhdistyksen toiminta sittenkin on jotakin kautta nielaissut rahat. Koulurauhaa– lehden mukaan yhdistys tiedottaa koulukiusausasioista, käy luennoimassa, pyörittää vertaistukiryhmiä ja tulee tarvittaessa auttamaan koulun ja kiusatun välisissä neuvotteluissa.
Vuoden 2004 Koulurauhaa-lehden viimeisessä numerossa kerrotaan, että kolmena päivänä viikossa auki olevaan auttavaan puhelimeen tulee vuodessa 15 000 puhelua. Se tarkoittaisi, että puhelimeen pitäisi vastata joka toinen minuutti. Jos yksi puhelu kestää kymmenen minuuttia, viiden henkilön pitäisi vastata puhelimeen jatkuvasti. Yhdistystä läheltä seuranneen henkilön mukaan kuvailtua toimintaa on ollut, mutta se on ollut vähäistä.
”Tuo puhelumäärä on saattanut pitää paikkansa jonakin huippuvuonna.”
Huhtikuussa soitan toiminnanjohtajalle ja kysyn, miksi yhdistys on ajautunut konkurssiin.
”Lehden myyntiorganisaatio lopetti lehden myynnin ja tieto tuli meille vasta kuukautta myöhemmin. Yritimme omaa myyntiä, mutta se ei onnistunut.”
Kysymykseen siitä, miksi yhdistys ei ole vuoden 1993 jälkeen hakenut RAY:lta avustusta, mies vastaa, että yhdistys on halunnut pysyä riippumattomana.
Toimitusjohtaja ei osaa selittää sitä, miksi tilinpäätöstietoja ei ole lähetetty viranomaisille. Hän myös kiistää sen, ettei veroja olisi maksettu. Tämä siitä huolimatta, että verottajan tiedoissa näkyy selkeä nolla.
Mies ei kuitenkaan suostu toimittamaan tilinpäätöstietoja katsottavaksi. Hän kieltäytyy myös luovuttamasta mitään kopioita nykyisiltä tai menneiltä vuosilta yhdistyksen tilinpäätöksistä, toimintakertomuksista tai vuosikokousten pöytäkirjoista. Mies vetoaa siihen, että yhdistys on konkurssissa, eikä hän voi tietää, onko tietojen luovutus laillista.
Tuhannet ihmiset ja sadat yritykset ovat tukeneet yhdistystä vuosien varrella. Eikö heillä ole oikeus tietää, mihin rahat ovat menneet?
”Minun täytyy kysyä lupaa hallituksen kokoukselta.”
Eli hallitukselta, jossa yhdistysrekisterin mukaan on jäseninä hän itse, sukunimestä päätellen hänen sukulaisensa sekä mies, joka on ilmoittanut, ettei ole enää tekemisissä yhdistyksen kanssa.
Maria Mustranta
kuva Tommi Musturi
