Miten rakentaa uutta hyvinvointia, kun perinteinen tuotanto on murtunut? Millaisia ovat työtaistelut aikana, jolloin ei ole enää mahdollista erottaa toisistaan tuottavaa työtä ja tuottamatonta työtä, työaikaa ja vapaa-aikaa? Entä miten rakentaa vastarintaa, jos ei oikein tiedä, kehen sen tarkkaan ottaen kohdistaisi?
Keväällä Helsingin yliopiston liepeillä toteutettiin Uuden työn käsitteet -luentosarja, jonka tarkoituksena oli kartoittaa siirtymää fordistisesta tehdastyöstä postfordistiseen aineettomaan tuotantoon, kuriyhteiskunnasta kontrolliyhteiskuntaan. Uuden työn sanakirja perustuu tähän keskustelujen ja luentojen sarjaan, mutta pohjimmiltaan se kumpuaa viime vuosien radikaalista yhteiskunnallista liikehdinnästä ja sen ympärillä käydystä keskustelusta.
Uuden työn sanakirja on nimensä mukaisesti sanasto, joka esittelee työn muutokseen liittyviä käsitteitä. Kirja jakautuu viiteen osioon: muodoton elämä, elämän tuotanto, kommunikaatio, vastarinta ja kontrolliyhteiskunta.
Alaotsikoiksi on jaoteltu uuteen työhön liittyviä sanoja, kuten general intellect, levottomuus, spektaakkeli, aivotyö, prekariaatti, mielivalta ja siirtolaisuus.
Kirja on 37:n samansuuntaisesti ajattelevan kirjoittajan projekti. Kuten koko kirja, useimmat sen artikkelit tuntuvat kuitenkin olevan työn muutosta tutkineen, Odotustila- ja Kuhnurien kerho -kirjoistaan tutun dosentti Jussi Vähämäen inspiroimia. Vähämäki on itse kirjoittanut kirjaan seitsemän artikkelia.
Työn muutosta käsittelevistä kirjoista on ollut viime aikoina esillä Osku Pajamäen pätkätyösukupolven oikeuksia peräävä Ahne sukupolvi. Toisin kuin Pajamäen helppolukuinen ja heppoinenkin pamfletti, Uuden työn sanakirja ei sorru kaipuuseen vanhoihin hyviin aikoihin.
Sen sijaan se näkee muutoksessa ja prekariaatin eli tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa elävän luokan arvaamattomuudessa mahdollisuuksia: kun perinteinen työnjakoyhteiskunta on romahtanut, kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa ja keneltä tahansa voi odottaa mitä tahansa.
Perinteisen työnjaon lopun ei kuitenkaan väitetä johtavan tasa-arvoiseen paratiisiin, jossa kaikkien kyvyt tulevat käytetyiksi. Muodostuu uusia mielivaltaisia hierarkioita ja vastarinnan muotoja, kuten median ja mainonnan uudenlaista hyväksikäyttöä.
Juuri vastarinnan mahdollisuudet on yksi Uuden työn sanakirjan keskeisistä teemoista. Kirjassa on levotonta ja innostavaa hulluutta, joka on harvinaista yhteiskuntatieteellisessä kirjallisuudessa.
Tarttuisiko pätkätöihinsä turhautunut uusmediafirman markkinointiassistentti tai rasittunut lähihoitaja sitten hanakasti tähän kirjaan ja ryhtyisi sen provosoimana vaatimaan itselleen oikeuksia ja perusturvaa? Tuskin.
Toisaalta kirjan mukaan sellaiset työtaistelut, joihin olemme tottuneet, saavat uuden muodon. Arjen vastarinta ei välttämättä näy julkisuuteen. Tästä näkökulmasta krapulapäivinä kotiinsa jäävä, työaikaa nettisurffailuun käyttävä markkinointiassistentti tai naisten kaikkoaminen pois alipalkatulta hoiva-alalta näyttäytyvät kokonaan uudessa valossa.
Veera Luoma-aho
Mikko Jakonen, Jukka Peltokoski ja Akseli Virtanen (toim.): Uuden työn sanakirja. Tutkijaliitto.
