Istuin taannoin Vanhan Kaivopihan puoleisella terassilla. Paikalle ilmaantui noin neljä parkourin harrastajaa, jotka hyppivät Kaivopihalla olevien kaiteiden ja korokkeiden yli ja ali aiheuttamatta sen enempää vaaraa tai häiriötä kenellekään.
Eipä aikaakaan, kun pari ilmeisesti HYYkiinteistöjen palkkaamaa vartijaa tuli paikalle ja käski harrastajien lopettaa mokoman touhun.
”Voi tulla kiinteistönomistajalle ongelmia, jos taitattavat niskansa”, kuului perustelu, kun sitä vartijoilta kävin kysymässä.
Ymmärtääkseni vartijat olivat väärässä. Kiinteistönomistaja on vastuussa mahdollisesti tapahtuvasta vahingosta vain, jos voidaan osoittaa sen johtuneen esimerkiksi kunnossapidon laiminlyönnistä tai vastaavasta. Onko nuorison harrastusten estämiselle joku muu syy?
Voi olla, että Kaivopihan alue ei ole samalla tavalla julkista tilaa kuin alueesta kivipaasein erotettu jalkakäytävä, vaan kiinteistönomistaja voi jossain määrin päättää sen käytöstä. Yleistä tilaa se silti ehdottomasti on, eikä sen käyttöä pitäisi syyttä rajoittaa. Mihin asti kiinteistönhaltijan määräysvalta ulottuu? Eikö ylioppilaskunnan omistama kiinteistöyhtiö voisi suhtautua vähän suopeammin avointen ulkotilojensa käyttöön?
Viime Ylioppilaslehden (9/06) pääkirjoitus käsittelee myös kaupunkitilaa:
”Kaupungin keskusta muuttuu vähitellen yhä kaupallisemmaksi. Aika ajoin käydään keskusteluita, mitä kaupallisessa kaupunkitilassa saa tehdä.” Keskustelua voisi käydä enemmän ja juuri siitä, mihin vedetään kiinteistönomistajien ja vartijoiden toiminnan rajat. Etenkin Kaivopihalla.
Jukka Huhta
