Perinteinen lännenelokuva on ollut pitkään koomassa, josta se on herännyt vain räpytelläkseen silmiään.
1970-luvun lopun jälkeen westernien lukumäärät ovat romahtaneet sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Myöhäiswesterneistä lajivalioksi voi tituleerata vain Clint Eastwoodin Armotonta.
Hiljattain preerialla on alkanut tapahtua.
Perinnetietoisuutta pursuava Deadwood on marssittanut westernin näyttävästi televisioon. Australialaisen John Hillcoatin ohjaama ja laulajana tunnetun Nick Caven käsikirjoittama Proposition tekee saman valkokankaalla.
Proposition kertoo brittikolonialistien yrityksestä kesyttää Australian karut syrjäseudut. Kapteeni Stanley (Ray Winston ) tekee rosvokoplan jäsenelle (Guy Pearce ) tarjouksen. Jos hän etsii ja tappaa demonisen isoveljensä (Danny Huston ), vangittu pikkuveli saa elää.
Elokuva tulvii tuttuja lännenelokuvan teemoja: luonnon ja sivistyksen kolarointia, lain ja oikeudenmukaisuuden suhdetta ja lainsuojattomien keskinäistä solidaarisuutta. Queenslandissa kuvatun elokuvan autiomaa on auringon armotta käristämä kärpästen valtakunta.
Se, pitäisikö Australian takamaille sijoittuvaa ja vahvalla australialaismiehityksellä tehtyä elokuvaa verrata juuri westerneihin, on toinen juttu.
”Lännenelokuvia monella tapaa muistuttavia metsärosvoelokuvia tehtiin Australiassa jo aivan 1900-luvun alussa. Lajityyppi ei ole koskaan ollut amerikkalaisten yksityisomaisuutta”, John Hillcoat kertoo puhelimessa Britanniasta.
”Amerikkalaiset westernit olivat usein metsärosvoelokuvia mustavalkoisempia. Jälkimmäisetkin tosin kärsivät usein historiallisen pukudraaman ongelmista kuten läpikotaisin kolonialistisesta asenteesta.”
John Hillcoat on tehnyt Nick Caven kanssa yhteistyötä myös elokuvassa Ghosts… of the Civil Dead. ”Kaikista tutuistani Cave on nähnyt eniten elokuvia”, kertoo Hillcoat.
Metsärosvoelokuvien ohella Propositionin juuret löytyvät 1970-luvun taitteen ”anti-westerneistä”, jotka mylläsivät edeltäjiensä yksioikoista arvomaailmaa ambivalentimmaksi.
”Esimerkiksi Sam Peckinpahin ja Sergio Leonen westernit tekivät minuun suuren vaikutuksen”, kolme pitkää elokuvaa ohjannut Hillcoat kertoo.
”Propositionissa halusin tehdä metsärosvoelokuvan, jossa kolonialistiset painotukset asenteet on korvattu anti-westernien asenteella. Siksi halusin käsitellä alkuperäiskansojen kulttuurin tuhon kaltaisia teemoja ja välttää antamasta romantisoitua kuvaa Australian historiasta.”
Hillcoatista siirtomaamenneisyyden käsittely on edelleen vaikeaa Australiassa.
Australialaisohjaaja ei kursaile kuvatessaan takamaiden valloitusta. Propositionissa oikeutta jaetaan silmä silmästä -periaatteella. Aboriginaalien paikka on maan alla tai kuuliaisina palvelijoina.
”Monet australialaiset haluavat työntää päänsä hiekkaan, kun puhutaan oman historian raakuudesta. Minusta kuitenkin tuntuu, että ajat ovat muuttumassa ja että elokuvantekijätkin tarttuvat historian ongelmakohtiin suoraviivaisemmin kuin ennen.”
Hillcoat kertoo pähkäilleensä lännenelokuvien alamäen syitä. Niitä hän löytää lähinnä elokuva-alan ulkopuolelta.
”1970-luvulla, rajujen anti-westernien kukoistuskaudella, Vietnamin sota toi television kautta väkivallan kynnyksellemme. Hyvin materialistisella 1980-luvulla ei ollut vastaavaa konfliktia. Nyt sodat tunkeutuvat taas median kautta ihmisten koteihin. Luulen, että se on vaikuttanut westernien uuteen piristymiseen”, Hillcoat sanoo ja jatkaa luentoa.
”Lännenelokuvat antavat loistavan mahdollisuuden käsitellä ihmisten perimmäistä pahuutta ja ihmismielen sisäisiä konflikteja. Westernien tavassa käsitellä vallankäytön ja oikeudenmukaisuuden suhdetta on jotain hyvin shakespearelaista. Juuri siksi rakastan niitä.”
Matti Rämö
The Proposition elokuvateattereissa.
