Kirjailija-ohjaaja Reko Lundán on siirtynyt intiimeistä perhedraamoista päivänpolitiikan pariin Hyvinvointivaltio-trilogiassaan, jonka viimeinen osa pohtii ihmishengen hintaa ja sattuman roolia elämässä. Hyvinvointi on toki ironinen ilmaus Lundánin näytelmien yläotsikkona, sillä niissä on ravisteltu niin työttömyyttä ja perheväkivaltaa kuin rahan ja talouden ylivaltaa yhteiskunnassamme.
Kolmas osa Kutsumattomia vieraita Suomen Kansallisteatterissa lähtee laulunäytelmän keinoin luotaamaan käännekohtia seitsemän henkilön elämässä. He kohtaavat hyvinvointivaltion pyhätön, terveydenhuoltolaitoksen ympärillä, ja kunkin elämään astuu jokin kutsumaton vieras. Ylilääkäri kohtaa syöpään sairastuneen ex-vaimonsa ja alkoholisminsa. Yritysjohtaja pistää koko öykkärimäisen elämäntyylinsä uusiksi. Kätilö Netta lähtee ”Afrikkaan” töihin, ja viattomuus jää sille tielleen. Tekstin latteutta kuvastaa Netan kertomus matkastaan, jonka mukaan Afrikassa on ”paljon valoa ja paljon pimeyttä ja asioita, joita ei ymmärrä”.
Teppo Järvisen komean synkistä, nykyrealismia uhkuvista lavasteista siirrytään lempeään kesämaisemaan. Samalla myös kolareita, syöpää ja irtisanomisia sisältävä synkistely vaihtuu väliajan jälkeen leppoisaan ihmissuhdedraamaan, joka yltyy lopulta miltei puskafarssiksi. Ylipitkässä kännäyskohtauksessa miehet pääsevät irrottelemaan ja naiset ovat perinteisesti ikäviä ilonpilaajia.
Yllätyksetön roolijako vie terää hyviltäkin näyttelijöiltä. Juhani Laitala on saanut jälleen kovapintaisen tulosjohtajan salkun käteensä ja Sari Puumalainen nalkuttavan vaimon roolin. Molemmat ottavat kuitenkin kliseisistä osistaan irti sen, minkä jähmeä teksti ja ohjaus sallivat.
Ismo Kallion yritysjohtaja tarjoaa varmaa kansallisantia artikuloimalla klassisin ottein mutta on liian sympaattinen ollakseen uskottava kohtuleikkauksessa olevaa vaimoaan nuoren silikonimisun kanssa pettäväksi pörssihaiksi. KOM-teatterista Kansalliseen loikanneen Eero Ahon pehmomiehen karisma kantaa, etenkin kun alemmuuskompleksia poteva vahtimestari saa suuren vastuutehtävän.
Ovelasti lavasteisiin upotettu bändi nakuttelee pätevästi Jussi Tuurnan jatsahtavia sävellyksiä, joita näyttelijät tulkitsevat vaihtelevalla menestyksellä.
Aiheet kuoleman läheisyydestä elämänmuutokseen ja uuden rakkauden mahdollisuuteen ovat isoja ja universaaleja. Lundán ei kuitenkaan tällä kertaa onnistu tihentämään niistä pihdeissään pitävää kokonaisuutta kuten aiemmissa Suomi-kuvauksissaan. Kun uutistuutista tulee päivittäin pandemiaa, irtisanomisia ja leikkauksia, arki-illan teatterikäynniltä odottaa jotakin uutta, kirkastavaa näkökulmaa tähän kaikkeen. Lundánin kutsumattomat vieraat jäävät kuitenkin kaikessa dramaattisuudessaan kliseisten ratkaisujen jalkoihin.
Maria Lyytinen
kuva Leena Klemelä
Kutsuttumattomat vieraat Kansallisteatterissa (Läntinen teatterikuja 1). Liput 26 / 21/ 10 euroa.
