Kukaan ei puhu henkilöstöpäällikölle
Kun pienen paikkakunnan suuri elektroniikkatehdas siirsi muutama vuosi sitten tuotantoaan ulkomaille, henkilöstöpäällikkö Pentti alkoi pelätä kaupassakäyntiä. Irtisanomiset henkilöityivät mieheen, jonka kaikki tunsivat.
”Onneksi ihmiset alkavat jo tulla taas juttelemaan. Vihaa ei enää ole yhtä paljon ilmassa.”
Yöunet ovat hiljalleen palanneet, mutta ystävyyssuhteiden korjautuminen vie vuosia. Paluu harrastusten pariin vaatisi vielä liikaa rohkeutta.
30 vuotta samassa yrityksessä työskennellyt Pentti on irtisanonut tuhatkunta ihmistä. Firman johto tekee päätökset väen vähentämisestä, mutta Penttikin on joutunut sanomaan sanansa siitä, kuka lähtee.
Pari vuotta sitten lähtijöitä oli paljon. Monesta perheestä tehtaalla oli töissä kolme sukupolvea, kun johto päätti irtisanoa lähes kaikki työntekijät. Lähes puolet irtisanotuista oli Pentin läheisiä tuttuja
”Julkisuuteen oli vaikea suhtautua. Sitä joutui puolustelemaan tilannetta poliitikoille, ja samaan aikaan olisin kuitenkin halunnut tehdä jotkut asiat toisin kuin johto päätti. Tuli siitä syyllisyydentunteitakin.” Hiljalleen Pentti jättäytyi pois henkilöstöhallinnon koulutustoiminnasta, joka oli ennen ollut sydäntä lähellä. Joku olisi kuitenkin ottanut irtisanomiset puheeksi.
”Jälkikäteen ehkä voin sanoa, että jotkin asiat tavallaan helpottivat syyllisyyttä. Niin kuin se, ettei tullut ulosmarsseja.” Pentti sai yrityksen johdolta luvan rakentaa eläkeratkaisuja iäkkäämmille irtisanotuille.
”He pelastuivat siitä tilanteesta. Ei se silti silloin saanut riemusta kiljumaan.”
Potkut ystävälle
Lähiöravintolaa pyörittävä Anssi on naimisissa työnsä kanssa. Henkilökunnan kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa kuin ystävien ja sukulaisten. Potkujen antaminen tuntuu välillä pitkän parisuhteen lopulta.
Ravintola-alalla monien potkujen syy on alkoholinkäyttö. Anssi sanoo sietäneensä ryyppäävän tarjoilijan myöhästelyä pitkään silkkaa hellämielisyyttään. Potkut tulivat vasta sitten, kun takahuoneesta alkoi hävitä tavaraa.
”Kyllä minä sitä surin. Samalla suututti ihan perkeleesti. Itkin ja kirosin kun tajusin, että se varasti.”
Anssi myöntää, että välit alaisten kanssa ovat koetuksella, jos ravintolalla menee huonosti. Normaalissa ystävyyssuhteessa kenelläkään ei pitäisi olla valtaa päättää kaverinsa työpaikasta.
Teollisuudessa potkujen antaminen on helpompaa kuin pienessä yrityksessä, Anssi uskoo.
”Ei se varmaan tunnu siltä, että olisi dumppaamassa oman tyttöystävän tai lapsen. Ei ne sitä varmaan yöllä valvo ja pohdi.”
Pää kylmänä
Pirkko on suuren teollisuusyrityksen henkilöstöjohtaja, jonka tehtävä irtisanomistilanteissa on olla ammattimainen. Tavallisesti potkuista on päättänyt työntekijän lähin esimies, jonka omat reaktiot voivat olla rajuja.
”Minä yleensä sitten sanon esimiehelle, että parempi miettiä yön yli. Tunteen paloa siinä tilanteessa ei saisi olla mukana lainkaan.”
Pirkko on ollut töissä teollisuudessa 30 vuotta ja erottanut paljon väkeä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kilometritehtaalle on joutunut toistakymmentä työntekijää, lähes kaikki tuttuja ihmisiä. Useimmat hän on tavannut ensi kerran työhönottohaastattelussa.
”Se ei ole oikein, jos erottamiselle ei osata antaa loogisia, johdonmukaisia perusteluja.” Täydellinen erokeskustelu olisi perusteltu, ammattimainen ja kohtelias. ”Ei se silloinkaan ole mukavaa. Olenhan minäkin ihminen.”
Haastateltavien nimet on muutettu.
Hanna Nikkanen
kuva Johannes Ekholm
