Nuoriso vaatii: lisää parkkipaikkoja!

T:Teksti:

Jos Helsingin yliopiston opiskelijat rakentavat itselleen uuden talon, tuleeko kellariin parkkipaikkoja vai tiloja bändeille?
    Vastaus: enimmäkseen parkkipaikkoja.
    Viime kokouksessaan tätäkin lehteä julkaisevan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti, että 12 bändikämpän sijaan tulevalle Kolmannelle ylioppilastalolle rakennetaan kellariin kaksi bändikämppää ja kasa parkkipaikkoja.
    Bisneksenä Länsiväylän päässä oleva parkkihalli on hyvä. Antaahan se myös selkeän viestin ylioppilaskunnasta ulospäin: keskustan sydämessä tarvitaan enemmän parkkitilaa, ei kulttuuritilaa.
    ”Yksityisautoilun lisääntymiseen pääkaupunkiseudulla on puututtava poliittisin keinoin. Keskustakampusalue on rauhoitettava kevyelle liikenteelle.” (Ylioppilaskunnan hallitusohjelma 2006)
    ”Ympäristöasiat ovat olennainen osa yhtymän toimintaa ja sen kehittämistä.” (HYY-yhtymän omistajastrategia 2005-2008)

Bändikämppiä ehdottaneet edustajiston vasemmistoedustajat manasivat huonoa päätöstä jälkikäteen.
    Tosin he voivat syyttää vain itseään. Hallituksen alkuperäinen esitys oli kaksi bändikämppää. Esitys 12 bändikämpästä oli niin huonosti valmisteltu, ettei sillä ollut mitään mahdollisuuksia.
    Hallitus torppasi esityksen hupaisin perustein. Bändikämppiä ei kuulemma pysty rakentamaan kuin kaksi, koska 12 kämpän hallinnointiin ei ole resursseja. Aivan! Parkkipaikat ovat tunnettuja siitä, että ne hallinnoivat itse itseään. Niiden varaamiseen ja niistä laskuttamiseen ei tarvita henkilökuntaa.
    Toki olisi hyviäkin syitä vastustaa ehdotusta. Rakentaminen on kallista. Todennäköisesti neljä tai kuusi soittotilaa olisi ollut hyväksyttävä, mutta 12 on jo epärealistista. Melu olisi jo varmasti aika roima, ja niihin mahtuisi niin monta dokailevaa ja ulkona tupakoivaa rokkaria, että Domus academican alueen rauha järkkyisi.

Verrattuna jopa kuntahallintoon ylioppilaskunnan päätöksenteko on hyvin virkailija ja hallituskeskeistä. Joitain henkilövalintoja lukuun ottamatta kaikki päätökset on käytännössä tehty ennen kuin ne tulevat edustajiston käsittelyyn.
    Jotta valmisteluun voi vaikuttaa, pitää olla hyvin sisällä ylioppilaskunnan toiminnassa. Koska suurin osa edaattoreista on mukana vain vähän aikaa, valta ylioppilaskunnassa jakautuu läpinäkymättömästi ja asioihin parhaiten perehtyneille.
    Vastaavasti suuri osa edustajiston jäsenistä hoitaa tehtävänsä leväperäisesti. Kokouksiin tullaan valmistautumattomana ja luotetaan siihen, että oman ryhmän keskeiset henkilöt hoitavat asiat. Näin oli myös silloin, kun itse olin edustajiston jäsen.
    Edustajistossa saa juuri sen verran valtaa kuin sitä uskaltaa ottaa. Jos edustajat eivät valmistaudu, tee perusteltuja muutosesityksiä ja puhu niiden puolesta kokouksissa, on turha valittaa, kun omat ajatukset eivät mene läpi.

Esa Mäkinen