Nuori mies tyttöjen maailmassa
21-vuotias Eppu Saarela viihtyy Demin keskustelupalstoilla ja demittäjien irkissä.
”Tarinani on aika samanlainen kuin useimpien muiden foorumilla olevien poikien. Joku laittoi vuonna 2000 irkkiin hauskan keskustelun jostain nuorten tyttöjen ongelmasta. Kävin muutaman kerran naureskelemassa ja huomasin, että minulla on sanottavaa sinne väliin.
Mun niin sanottu demiytyminen on tapahtunut Oma planeetta palstan kautta. Minusta sen palstan ansiosta keskustelemassa on niin paljon erilaisia ihmisiä. Palstalla puhutaan politiikkaa ja sen sellaista.
Nuorten tyttöjen suhtautuminen meihin poikiin on kaksijakoista. Jotkut sanovat, että tämä ei ole meidän juttu. Monet silti arvostavat sitä, että paikalla on myös vanhempia ja poikia antamassa mielipiteitään ja avautumassa asioista. Olen itse 21vuotias ja olen oppinut myös uutta nuoremmilta.
Demitän keskimäärin kaksi tuntia päivässä. Demiin on muodostunut perusporukka, jota kutsutaan Demieliitiksi. Siihen kuuluu yleensä vähän Demin kohderyhmää vanhempia vakiodemittäjiä. Tapaamisia meillä on lähemmäs kymmenen kertaa vuodessa. Porukasta on tullut minulle niin läheinen, etten olisi muutama vuosi sitten uskonut. Muutamia kavereita näen aktiivisesti ja olen oppinut tuntemaan kymmeniä ihmisiä, vaikka pintapuolisesti meillä ei ole demittämisen lisäksi välttämättä hirveästi yhteistä.
Trollausta eli häiriköintiä tulee paljon. Yleensä trollit tunnistaa siitä, että ne menevät tosi paljon yli tai siitä, että käyttäjällä on vain vähän käyntikertoja. Niihin ei yleensä kommentoida mitään. Ne on usein tosi mauttomia, tyyliin mun veli tai äiti tai isä raiskas mut just ja nyt se on tulla olohuoneessa työntämässä jotain anukseensa. Jotkut vakiodemittäjätkin haluavat provosoida erityisesti politiikka ja armeijakeskusteluissa, niin että ollaan kovin rasistisia tai suvaitsemattomia tai sitten ylisuvaitsevaisia ja leikitään jotain hippivegetaristia. Siitä varsinkin vakiodemittäjät ärsyyntyvät ja puuttuvat siihen heti.”
www.demi.fi/keskustelu.php
Elämä uusiksi
Eläinoikeusfoorumi toi kaisa ukkosen elämään uuden ruokavalion, aktivismin ja poikaystävän.
”Löysin eläinoikeusfoorumin keväällä 2004 etsiessäni kasvisruokareseptejä. En ollut silloin vielä ihan kasvissyöjä vaan söin kalaa ja maitotuotteita. Aloin seurata keskusteluja ja joskus kuukauden päästä rekisteröidyin itse ja aloin kirjoitella. Lopetin ensin kalansyönnin ja vähän myöhemmin aloin vegaaniksi. Ensimmäinen viestini oli oma ruokaresepti.
Vapaa-aikani koostuu paljon netissä olemisesta. Eläinoikeusfoorumilla olen päivittäin pari tuntia. Seuraan keskusteluja eläinten ja ihmisten oikeuksista sekä ympäristöstä. Tietysti on myös kevyempi osio, jossa vaihdetaan kuulumisia. Jotkut kirjoittavat ehkä vain kerran, mutta vakioporukka pysyy. Foorumimiittejä pidetään yleensä vain EteläSuomessa.
Foorumilla kiinnostuin eläinoikeustoiminnasta muutenkin. Syksyllä Oikeutta eläimille kymmenvuotisjuhlakiertue kävi Oulussa, ja siellä tapasin muita toiminnasta kiinnostuneita oululaisia. Olemme ajatelleet pitää infopöytää keskustassa silloin tällöin ja järjestää vegaaniruokailtoja.
Häiriköinti on estetty esimoderoinnin avulla. Uusien ihmisten viisi ensimmäistä viestiä esitarkistetaan. Foorumilla on varsinaisen eläinoikeusporukan lisäksi myös niitä, jotka kyseenalaistavat näitä asioita aktiivisesti. Samanlaisia viestejä tulee paljon, mutta ne linkitetään yleensä vanhoihin keskusteluihin ja neuvotaan lukemaan ne ensin.
Foorumilla on rekisteröityneille käyttäjille myös vegedeittikeskustelu, johon voi jättää oman ilmoituksensa. Löysin itsekin foorumilta poikaystävän, mutta toisella tavalla. Poikaystäväni oli lueskellut mun juttujani ja ajatellut, että tämähän kuulostaa kiinnostavalta tyypiltä. Me kirjoiteltiin sähköpostia ja tavattiin. Siitä se juttu lähti. Poikaystäväni on Helsingistä, ihan eri puolelta Suomea, eikä me oltaisi ilman tätä foorumia tutustuttu. Ensi syksynä hän on muuttamassa Ouluun.”
www.oikeuttaelaimille.net/foorumi
Asiantuntijoiden eliittiseura
Helsinkiläinen Antti Tohka hakee tietoa ja keskustelee elokuvista Elitisti-foorumilla.
”Elitisti-nettilehden foorumi on tarkoitettu elokuvaharrastajille. Vietän foorumissa aikaa keskimäärin useita tunteja päivässä. Se on tapa viihtyä ja myös kerätä tietoa. Tyypillinen kysymys voi olla esimerkiksi se, pystyykö jostakin kasetinkannesta päättelemään, mikä versio elokuvasta on kyseessä. Foorumin ihmiset ovat marginaalielokuvien harrastajia, joilta löytyy asiantuntemusta.
Tapaamisia meillä oli viime vuonna noin neljä, mutta aika paljon ihmiset ovat ystäviä keskenään ja tapaavat muutenkin. Esimerkiksi viime viikonloppuna olimme yhdellä harrastajalla katsomassa elokuvaa. Paikalla oli ehkä 15 foorumille kirjoittavaa ihmistä.
Marginaalielokuvien harrastajat pyörivät Elokuva-arkistolla ja samoissa tapahtumissa, ja kasvot tulevat tutuiksi. Osa ihmisistä on tutustunut foorumin kautta mutta osa on tuntenut jo paljon pidempään.
Uusia ihmisiä sivuille tulee harvoin. Foorumissa on sellainen erityispiirre, että aika monet alueet on suljettu. Tällä on yritetty pitää jonkinlaista tasoa, mutta samalla kynnys kirjoittamiseen nousee aika korkeaksi.
Suljetuille alueille ihmiset löydetään avoimista keskusteluista. Yleensä asialliset ihmiset tunnistaa melko nopeasti, ja heidät kutsumme mukaan. Kun foorumi aloitti, sinne kutsuttiin satakunta ihmistä, joilla oli jotain kannuksia ansaittuna. Nyt rekisteröityneitä ihmisiä on reilut 600. Ehkä puolet pääsee kaikille alueille.
Kirjoitan muutaman viestin päivässä, joinakin päivinä kymmeniä. Jos olen ympäristössä, jossa on internetyhteys helposti saatavilla, ei minua tuolta foorumilta mikään pidä poissa.”
www.elitisti.net/forum/
Vapaaehtoistyötä nettiseriffinä
Tamperelainen Sari Rautiainen valvoo muita keskustelijoita Suomi24:ssä.
”Toimin seriffinä viidellä Suomi24: n palstalla. Seriffi poistaa ohjeiden mukaisesti asiattomat viestit. Tehtävästä ei makseta. Itse ilmoittauduin mukaan muuten vaan.
Valvomani palstat käsittelevät fretti- ja muita lemmikkiaiheita sekä Kauniita ja rohkeita. Kauniit ja rohkeat -keskustelussa puhutaan uusimmista juonenkäänteistä, se on pelkkää viihdettä. Aika paljon juttelen vain kavereiden kanssa, mutta olen tutustunut muutamiin uusiinkin ihmisiin.
Frettiharrastukseni takia minulle on foorumeista myös hyötyä. Minulla on kahdeksan frettiä, ja foorumeilla ilmoittelen frettitapaamisista. Foorumilla voidaan myös ostaa ja myydä frettejä tai sopia esimerkiksi penikkataudin joukkorokotuksista. Tulee halvemmaksi rokotuttaa monta frettiä samaan aikaan.
Vietän Suomi24:n sivuilla aikaa alle tunnin viikossa, aloitin pari kolme vuotta sitten. Suomessa on kaksi muutakin frettifoorumia: Frettinetti ja Frettipulinat. Frettipulinat olen itse laittanut alulle ja ylläpidän sivustoa, siellä keskustelen aktiivisesti. Harrastajaporukka on kyllä pieni, ja näin rajatussa aiheessa samat kysymykset toistuvat usein.
Suomi24:llä väki on nuorempaa, ja keskustelijoiden suuta joutuu usein siistimään. Siellä teinit riehuvat. Kävijät valittavat usein, että seriffi poistaa ne kirjoitukset, joista hän on eri mieltä, mutta se ei ole totta. Sivuille tulee paljon massapostauksia: pornoa ja sen sellaista. Myös julkisuuden henkilöiden herjaaminen on yleistä.”
keskustelu.suomi24.fi
Netissä ajan viettämisen arvostus noussut
Keskustelupalstoilla ihmiset ajautuvat helposti riitoihin. moni palsta on saanut jatkeekseen irc-kanavan, jossa meno voi olla hyväntahtoisempaa.
Keskustelupalstoilla ajan viettäminen on nykyään hyväksytympää kuin ennen, sanoo internetin keskustelukulttuureista väitellyt tutkija Robert Arpo Joensuun yliopistosta.
”Vielä 1990-luvun alkupuolella ihmiset eivät olleet oikein löytäneet internetin hyötyjä ja verkkoon suhtauduttiin enemmän vain hupina”, hän sanoo.
Nyt netistä on tullut kiinteämmin hyödyllinen osa elämää. Samalla arvostus on kasvanut, eikä verkossa hengailuun enää suhtauduta niin nihkeästi.
Keskustelu netissä poikkeaa viestinnästä kasvokkain siinä, että netissä syntyy herkästi konflikteja. Väärinkäsitykset ovat yleisiä, ja netissä riitoihin ajautuvat myös ihmiset, jotka eivät muuten ikinä tappelisi keskenään.
”Yleensä foorumeille syntyy blokkeja, jotka voivat riidellä keskenään”, Arpo sanoo.
Kun riittävän moni asettuu liian tiukasti omien mielipiteidensä taakse, keskustelu ei enää kiinnosta. Kävijämäärät vähenevät ja lopulta foorumi kuolee.
”Tällaisia foorumeja meillä on valtavasti”, Arpo sanoo.
Välillä foorumit saavat jatkeekseen myös kanavia irkkiin tai rajatulle käyttäjäkunnalle tarkoitettuja keskustelualueita.
Tutkija Marjo Laukkanen Lapin yliopistosta tekee väitöskirjaa Demin keskustelupalstojen eiheteroiden kaappi-otsikkoisista keskusteluista. Kaappikeskusteluista hän siirtyi tutkimaan myös saman porukan irc-kanavaa.
”Irkki on tilana reaaliaikainen, mutta myös paljon yksityisempi ja turvallisempi”, hän sanoo.
Irkissä näkee, keitä siellä on, ja trollaus on harvinaisempaa. Laukkasen mukaan keskustelu on muutenkin hyväntahtoisempaa. Demin palstoilla syntyy helposti puolesta ja vastaan leirejä, ja yksittäisen ihmisen ajatukset saattavat joutua ryhmähyökkäyksen kohteeksi. Irkissä Laukkanen ei ole todistanut tällaista.
Toisaalta porukka on myös pienempi ja samanmielinen. Esimerkiksi kaappikeskustelijat ovat Laukkasen tutkimuksessa kertoneet, että on hienoa, kun homoutta ei tarvitse selitellä. Voi alkaa puhua tyttönä jostakin ihanasta tytöstä, ja kaikki tajuavat sen.
”Demissä taas ihmiset saattavat tukea sanomalla, että heistä homotkin ovat ihmisiä. Tämä ärsyttää niitä, joille homous on arkinen asia”, Laukkanen sanoo.
Elina Venesmäki
kuvat Sanna Huhtelin, Nanna Saarhelo
