Eevan ja Heikin asuntovaunu ostettiin perheen kesälomia varten. Nyt se seisoo kesät talvet Rastilan leirintäalueella.
Telakkahommat toivat ensin Heikin Savonlinnasta Helsinkiin. Eeva muutti perässä, kun Fazerin tehdas Vaaralassa tarjosi töitä. Kesällä tuli pariskunnan viides Rastilan- vuosi täyteen, eikä vuokra-asuntoon ole vieläkään varaa.
”Helsinkiä ei tule ikävä, kun päästään eläkkeelle”, Eeva toteaa ruokapöydän ääressä. Vaunussa on lämmintä, somaa ja ahdasta. Puolivilli mustavalkoinen kissa pujahtaa ovesta iltapalalle.
Rastilan leirintäalueen asuntovaunukylä kyhjöttää merenrannan ja metroradan välissä Vuosaaren kupeessa. Suurin osa alueen ympärivuotisista asukeista on tullut asuntovaunuineen työnhakuun jostain kauempaa. Jotkut ovat kokeilleet kerrostaloelämää, mutta kaivanneet takaisin asuntovaunun rauhaan. Asunnottomien asuntolat ovat tuttuja muutamalle.
Pysyvien asukkaiden asuntovaunupaikkojen kuukausivuokrat ovat kolmensadan euron tuntumassa. Siihen sisältyy sähkö ja vesi. Suihkut, vessat, pesutupa ja rantasauna ovat erillisissä rakennuksissa. Kesällä ne jaetaan retkeilijöiden kanssa.
Koskaan ei tule vilu, asukkaat vakuuttavat.
Päiväsaikaan leirintäalueella on hiljaista. Suurin osa asukkaista on rakennustöissä tai niitä hakemassa.
Valot palavat vain Tumpin vaunussa. 57-vuotias rakennusmies mursi jalkansa kaksi viikkoa sitten ja pitkästyy nyt sairaslomalla. Vaunun ikkunoissa on joulukoristeet ja sisällä siistiä.
Tumppi tuli Rastilaan ensimmäistä kertaa 1970-luvulla eikä kaipaa pois. Elämä asuntovaunussa on vapaampaa kuin kerrostalossa ja naapurit ovat tuttuja monen vuoden ajalta. On metsää, sauna ja avanto. Naapurin miesten kanssa tulee pyöräiltyä iltaisin baariin.
Kolmensadan euron vuokralle saa leirintäalueella parempaa vastinetta kuin kaupungin asunnossa, Tumppi vakuuttaa.
”Sitä en ymmärrä, miksi Suomessa ei enemmän asuta asuntovaunuissa”, Tumppi pohtii.
”Olisi tämä monelle opiskelijallekin terveellisempi ratkaisu kuin joku solukämppä.”
Tumpin postit jaetaan postilokeroon Vantaalla. Siellä hän on kirjoillakin, vaikka avioeron myötä tuli lähtö.
”Kuusi tai seitsemän vuotta sitten.”
Asuntovaunustaan Itä-Helsinkiä tarkkaileva mies ei ole voinut olla huomaamatta alueen kurjistumista. Hän ymmärtää Meri-Rastilan asukkaita, joille ehdotus asunnottomien asuntolan tuomisesta naapuriin oli liikaa. Siinä oltiin kasaamassa kaikkea kaupungin kurjuutta Rastilan lasten koulutielle – vaan johonkin olisi asunnottomienkin mahduttava.
”Jättäisivät edes Uutelan vihreäksi”, Tumppi toivoo. Rakentaja on nähnyt, miten ahtaaksi kaupunki on käymässä.
Perjantaisin Tumppi suuntaa Keski-Suomeen. Vain muutama leirintäalueen asukkaista jää joka viikonloppu vaunuunsa, useimmilla on koti tai kesämökki muualla. Toisilla on perhettäkin.
”Tiedä vaikka eläkkeellä jättäisin vaunun tänne”, Tumppi tuumaa.
”Ei tarvitse sitten yhdessä paikassa olla.”
Eeva on tänä talvena Rastilan leirintäalueen ainoa nainen. Elämä loskan saartamassa asuntovaunussa Itä-Helsingissä ei ole sitä, mistä nuori perheenäiti haaveili, kun omaa taloa rakennettiin Savonlinnaan. Hohto on kadonnut leireilystä Rastilan-vuosien aikana.
”Talvella on raskasta. Vaan kai sitä ihminen kaikkeen sopeutuu”, Eeva tuumaa.
Kesällä leirin täalueella on toisenlaista. Festivaalien ja urheilukisojen aikaan meno käy villiksi, mutta monen vakioasukkaan mielestä meteli on tervetullutta pitkän talven jälkeen.
Toissakesänä varkaat kävivät Eevan ja Heikin vaunussa Heikin nukkuessa. Välillä näkee, että joku on kaljoitellut pihassa.
”Pikkutarkka ei sovi olla”, Eeva toteaa.
56-vuotiaan Eevan ja 59-vuotiaan Heikin vaunussa haaveillaan eläkepäivistä. Silloin palataan pysyvästi Savonlinnaan lasten ja lastenlasten luo, otetaan ehkä taas koira. Asuntovaunuun ei silloin enää huvita astua, pariskunta arvelee.
Meri-Rastilaan ei haluta asuntolaa
Tänä talvena Helsingin asunnottomat yöpyvät kadulla.
Lähellä Rastilan leirintäaluetta sijaitsee tyhjillään oleva Meri-Rastilan terveysasema, johon suunniteltiin talveksi asunnottomien asuntolaa. Helsingin kahdesta asunnottomien yömajasta toinen on talven remontissa. Sen tilalle kaupunki yritti etsiä tilapäistä majaa kodittomille.
Hanke kaatui lopulta palomääräyksiin, joiden vaatimat korjaustyöt olisivat venyneet ensi kevääseen.
Merirastilalaiset hermostuivat asuntolahankkeesta. Kaupunkia syytettiin sosiaalisten ongelmien keskittämisestä kurjistuvaan Itä- Helsinkiin.
Eniten ärtymystä aiheutti se, että asunnottomat olisi sijoitettu aivan ala-asteen koulun ja nuorisotalon naapuriin torille, jolla on jo muutenkin rauhatonta. Asuntola puskisi aamuisin asukkinsa torille juuri lasten saapuessa kouluun, vanhemmat maalailivat.
Pitäjänmäessä, Talin golfkentän kupeessa, asuntolahanke nosti taannoin paikalliset yrittäjät takajaloilleen. Merirastilalaiset epäilivät kiinteistöviraston etsineen tämän jälkeen asuntolalle sijoituspaikkaa köyhästä idästä, koska maahanmuuttajien ja työttömien vastustus on helpompi jättää huomiotta.
Uutta paikkaa asuntolalle ei taida löytyä ennen pakkasten alkua. Tänä talvena moni viettää yönsä rappukäytävissä.
Hanna Nikkanen
kuva: Andre Demony
