Toimittajalta: Elämää kemikaalimaailmassa

T:Teksti:

WWF Tutki hiljattain kahdessatoista EU-maassa, mitä kemikaaleja löytyy tavallisten perheiden verestä. Suomalaisesta äidistä, tyttärestä ja isoäidistä löytyi kustakin kymmeniä haitallisia aineita.
    WWF:n tarkoitus oli vauhdittaa valmisteilla olevaa EU:n uutta kemikaaliasetusta, jota kutsutaan myös nimellä REACH. Lain tarkoituksena on rajoittaa ympäristölle ja terveydelle haitallisten kemikaalien käyttöä niin, että kaikki käytössä olevat kemikaalit on testattava ja rekisteröitävä.

WWF:n tempaus on nerokas tapa havainnollistaa vaikeasti hahmotettavaa ongelmaa, jota on käsitelty todella vähän julkisuudessa. Ehkä keskustelun vähäisyyteen on osittain syynä se, että aineita on niin paljon, niitä käytetään kaikkialla ja jo pelkkä sanasto saa keskustelijan hengästymään. Yritäpä itse sanoa sujuvasti polybromattu difenyylieetteri.
    Teollisuus on käyttänyt tätä vähäistä kiinnostusta ja ymmärrystä hyväkseen kehittelemällä ja ottamalla käyttöön jatkuvasti uusia kemikaaleja, joiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi. Esimerkiksi mahdollinen syöpävaarallisuus on testattu vain joka kymmenennestä käytössä olevasta kemikaalista. REACH yrittää nyt kitkeä tätä vastuuttomuutta.

Samana päivänä kun WWF järjesti tiedotustilaisuutensa, Ilta-Sanomat uutisoi suomalaismiesten sperman laadun romahtamisesta. Monessa muussa Euroopan maassa sperman laatu on vielä huonompi. Syyksi epäillään kemikaaleja. Kemikaalien uskotaan vaikuttavan haitallisesti myös naisten raskaaksi tuloon ja hedelmällisyyshoitojen pelätäänkin kasvavan rajusti tulevaisuudessa.
    Jos REACH vesittyy, tulevaisuudessa on odotettavissa yhä enemmän tuon Ilta-Sanomien jutun kaltaisia uutisia. Syövät lisääntyvät, allergiat pahenevat, yhä useammat kärsivät lapsettomuudesta. Kemikaalien yhteyttä terveysongelmiin voidaan vain epäillä, koska kukaan ei tiedä, mitä vaikutuksia ympäristöön levitettyjen aineilla on.

Maria Mustranta