Nimilista on vakuuttava: Paavo Westerberg, Laura Malmivaara, Kalle Chydenius, Aku Louhimies ja monia muita. Suomalaisen teatterin, elokuvan ja musiikin ammattilaisista koostuva ryhmä Akseli Ensemble on kasvanut neljän miehen ystävyydestä oikeaksi taiteilijoiden piiriksi.
Tammikuussa 2006 saa ensi-iltansa Akseli Ensemblen ensimmäinen teos, Paavo Westerbergin kirjoittama näytelmä. Love Club -työnimellä kirjoitetun teoksen alkuvoimana ovat olleet ryhmän kaksi vuotta jatkuneet keskustelut rakkaudesta.
Kaikki alkoi, kun Kalle Chydenius, Juha Milonoff ja Samuli Edelmann aloittivat yhteiset juoksulenkit. Elettiin vuoden 2003 loppua ja tähtäimessä oli kesän 2005 Tukholman maraton. Miehet puhuivat juostessaan mieltä askarruttavista asioista: elämästä, teatterista ja niiden filosofiasta. Syntyi kaveripiiri, jonka jäsenet puivat ammatillisia ongelmia ja haaveita.
Juoksulenkeiltä heille jäi fiilis, että keskustelua voisi jatkaa pidemmällekin. Ryhmä alkoi kokoontua Chydeniuksen ja Milonoffin pienellä työhuoneella. Edelmann toi joukkoon vielä yhden lenkkikaverin, Paavo Westerbergin, joka kirjoitti tuolloin Paha maa -elokuvan käsikirjoitusta.
”Olit siihen aikaan todella ahdistunut”, Chydenius sanoo ja katsoo vieressään istuvaa Westerbergiä.
”Niin, en siitä työstä vaan siitä maailmasta, mitä Paha maa käsitteli”, Westerberg muistelee alkuaikoja.
Samaan aikaan myös Vilma Melasniemi kuuli miesten ryhmästä. Hän kuunteli iltaisin miehensä Juho Milonoffin tarinoita äijien keskusteluista ja ajatteli, että ryhmässä on jotain hienoa, mutta siitä puuttuvat vielä naiset.
Kun miehet olivat puhuneet riittävän pitkään omista tunteistaan, he alkoivat miettiä ryhmän laajentamista. Ystävykset olivat päättäneet tehdä yhdessä näytelmän. Koska melkein kaikki olivat naimisissa näyttelijöiden kanssa, oli helppoa pyytää mukaan puolisot.
Nyt Akseli Ensemblen jäseniä ovat säveltäjä Kalle Chydenius, näyttelijä Samuli Edelmann, näyttelijä Juho Milonoff ja käsikirjoittaja- näyttelijä-ohjaaja Paavo Westerberg sekä näyttelijä Vilma Melasniemi, näyttelijä Emmi Pesonen, näyttelijä-valokuvaaja Laura Malmivaara, elokuvaohjaaja Aku Louhimies ja tuottaja Marko Kulmala.
Ryhmä jatkoi pitkiä ja intensiivisiä keskusteluita. Keskusteluista syntyi työskentelytapa, jota akselilaiset kutsuvat terapiamuotoiseksi keskusteluksi.
”Meistä kenelläkään ei ole terapeutin koulutusta. On hienoa päästä puhumaan syvistä asioista läheisten ihmisten kanssa”, Paavo Westerberg sanoo.
Periaatteena on, että kaikki ryhmän keskustelut äänitetään tai videoidaan. Westerberg kirjoittaa parhaillaan Love Clubin käsikirjoitusta, johon on valikoitu tuntien mittaisista keskusteluista ne asiat, jotka hänestä tuntuvat tärkeimmiltä.
Keskusteluiden teemana ryhmällä on ollut rakkaus. Akselilaisille se ei tarkoita vain ystävyyttä ja parisuhdetta, vaan käytännössä kaikkea mahdollista. Kun ryhmän jäsenet löytävät kalentereistaan yhteistä aikaa, he kokoontuvat työhuoneelleen Kruununhakaan ja antavat tunteilleen vapauden riistäytyä käsistä.
”Kun saksalainen lavastajamme, Till Kühnert tuli käymään työhuoneellamme, hän ihmetteli, miten meillä on niin hyvä henki. Halailemme ja nauramme yhdessä. Hän ei tiennyt, että edellisenä päivänä olimme huutaneet toisillemme kurkku suorana”, Chydenius kertoo.
Akseli Ensemblen näytelmä ei ole ainoastaan uuden ryhmän ensimmäinen teos. Se on myös säveltäjänä tunnetun Kalle Chydeniuksen ensimmäinen teatteriohjaus.
”Olen kasvanut teatterissa ja olen pitkään haaveillut ohjaamisesta, mutten ole uskaltanut tarttua aiheeseen”, Chydenius tunnustaa.
”Näytelmän harjoitukset alkavat marraskuun alussa. Koko jutusta on vielä vaikea puhua, kun kirjoitustyö on parhaillaan kesken. Taulu on yhä tekeillä ja kädet ovat maalissa”, Westerberg jatkaa.
Akseli Ensemble on ollut yleisön edessä kerran. He järjestivät avoimet harjoitukset Tampereen teatterikesässä. Ryhmäläiset nostivat tuolit rinkiin näyttämölle ja istuutuivat alas. Chydenius pohjusti yleisöä kertomalla, etteivät akselilaiset olleet koskaan aikaisemmin harjoitelleet yhdessä.
Westerberg esiintyi terapeutin hahmossa ja järjesti lavalla ringissä istuville ystävilleen ryhmäterapian. Aivan kuten tavallisesti Akseli Ensemblen kokoontuessa. Terapiaa terapiasukupolvelle.
”Kyllä me aika halvaantuneina istuttiin paikoillamme. Yritettiin vain keskittyä siihen, että jotain tapahtuisi siinä hetkessä”, Melasniemi kertoo.
”Tilaisuudesta jäi todella hyvä tunne. Tuntui, että yleisö ymmärsi, mitä olimme lavalla tekemässä.”
Melasniemi sanoo, että ryhmälle on voimavara, kun lavalla käsiteltävät teemat on löydetty elämästä. Kun teoksen pohjalla on oma suru tai onni, se koskettaa esiintyjää eri tavalla, ja näyttelijä saa kyyneleet nousemaan helpommin silmiin tai naurun hersymään.
”Toivottavasti se välittyy myös yleisöön.”
Annika Ruoranen
kuva Joel Melasniemi
