Antti T. Ainola: Aikakone on keksitty

T:Teksti:

Ystävältäni Suomesta tuli sähköposti, jossa hän kertoi käyneensä ammattiliiton syysretkellä eduskunnassa. Illan isäntänä ähki kiristävään Anttilan pukuun ahtautunut demarikansanedustaja, joka suolsi fraaseja solidaarisuudesta ja hengästyi portaissa.
    Ystäväni sanoi olleensa kolme vuosikymmentä nuorempi kuin virkattuihin villamekkoihin ja kauhtuneisiin pikkutakkeihin sonnustautunut seurue. Ei ollut mitään yhteistä kieltä. Kun hän kysyi, mitä ay-liike tekee nuorten hyväksi, vastaus oli suunnilleen: joo, on tärkeää että nuoret liittyvät liittoon.

Korkean tason ay-toiminnassa on kyse siitä, että viisikymppiset villisiat vetävät pihviä ja punkkua Palacessa. Duunareille sovitaan 0,2 prosentin korotus inflaation päälle, minkä jälkeen paketti myydään loistavana edunvalvontana.
    Ja mitä tekevät työmarkkinatoimittajat: juoksevat Lapissa liittojen tarjoaman ilmaisen viinan perässä niin tiuhaan, että kritiikistä ei ole hajuakaan! Paitsi tietenkin silloin, kun korkea virkamies käy yhden päivän ajan Savonlinnan oopperajuhlilla – saatanan elitisti.
    Mitä ihmettä ay-liike tarjoaa nuorille? Ei ainakaan virikkeellistä vapaa-aikaa. Työväentaloilla ei enää jorata siihen malliin, että morsiamet kohtaisivat sulhasia. Urheiluharrastuksia ei masinoi Työväen urheiluliitto, vaan personal trainer. Huomispäivän menestyjät verkostoituvat ylioppilaskunnissa tai golfkentillä, eivät ay-aktiivien kökkäjäisissä. Vai montako nuorta, hottia ay-tyyppiä tiedätte?
    Jäsenmaksut kyllä ovat vanhalla reippaalla tasolla. Jos erehtyisin kuulumaan liittoon, maksaisin siitä nelisenkymppiä kuussa. Loimaan kassasta ansiosidonnaisen työttömyysturvan saa kuudellakympillä vuodessa. Ei tarvitse olla ekonomi ymmärtääkseen, että säästämälläni 420 eurolla järjestää aika monta syysretkeä eduskuntaa parempiin paikkoihin.
    Ammattiliittojen pitäisi tajuta keskittyä ydinosaamiseensa. Silloin jäsenmaksut tingittäisiin niin alas kuin mahdollista ja kaikki tarmo keskitettäisiin aitoon edunvalvontaan. Jos nuoria todella haluttaisiin mukaan toimintaan, heidät pitäisi huomioida muulloinkin kuin jäsenmaksuja perittäessä.

Ay-liikkeen pitäisi selvästi laajentaa toimintaansa. Globalisaatio on käsite, jonka merkitys Hakaniemessä yhä luntataan sanakirjasta.
    Kun Virosta kaavailtiin EU-jäsentä, ay-pamput varoittelivat halvan työvoiman vyöryvän korpi-Suomeen. Mitään sellaista ei tapahtunut – kun taas nykyisen vuokratyövoiman ongelmat tulivat kaikille yllätyksenä.
    Entä kun kännykkätehdas siirretään Kiinaan, mitä tekee ay-liike? Järjestää ulosmarssin ja laatii tiedotteen! Oikeasti pitäisi painua perässä sinne Kiinaan huolehtimaan myös sen uuden tehtaan duunarien työoloista. Kiinalaisilla on täysin sama oikeus tehdä työtä kuin suomalaisilla. Jos he tekevät työnsä paremmin ja halvemmalla kuin me, totta kai tehtaat pitää siirtää sinne.
    Ay-liikkeen ainoa vastaus on rajojen sulkeminen. Se ei ole päässyt 1970-luvulta mihinkään.

Antti T. Ainola
anttiainola@yahoo.co.uk

Kirjoittaja on historian jatko-opiskelija, joka valmistelee Britanniassa väitöskirjaa kapitalistisen järjestelmän kritiikistä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.