Käsikirjoittajan kuolema

T:Teksti:

Yksilön vapautta korostaneen 1980-luvun perintö elää vahvana nykypäivän elokuvayhtiöön sijoittuvassa Tiimissä. Pasi Lampelan kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä entiset jupit joutuvat kuolleen ystävän ja työtoverin tuhkien äärelle tarkistamaan arvomaailmaansa. Käsikirjoittajan kuolema pakottaa läheiset pohtimaan, ovatko he sittenkin uhranneet liikaa uramenestyksen alttarille.
    Tiimin lähtökohdat ovat kiinnostavat. Lamasta on selvitty ja kasinotalouden narsistiset arvot jylläävät jälleen. Aiemmissa näytelmissään lähivuosikymmenten yhteiskuntaa ja menestyneiden kriisejä käsitellyt Lampela vilauttelee Tiimissä viittauksia 1980-luvun paikallisradiokermaan ja muihin menestyjiin. Kontrastin mainosalalle päätyneille ex-idealisteille luo käsikirjoittajan leski, kotiäitinä elänyt Leila.
    Idealismin sortumisesta, työlle kaiken uhraamisesta ja rahan harhasta muotoutuu lopulta kahden vastakkaisia arvomaailmoja edustavan naisen välinen taisto. Katkeroitunut perheenäiti kyseenalaistaa megadiivan elokuvaohjaajan Saijan narsistisen ja urakeskeisen arvomaailman.


Merja Pietilä ja Juha Veijonen näyttelevät Tiimissä elokuvayhtiön
työntekijöitä, Ursula Salo kuolleen käsikirjoittajan leskeä.

Kuolleen käsikirjoittajan viimeinen elokuva kertoo Eugen Schaumanista. Kenties Lampela näkee kaiken lävistävässä pinnallisuudessa tämän ajan tuhovoiman, jota vastaan näytelmässä lähes messiaaniseksi hahmoksi nouseva käsikirjoittaja yritti Schaumanin tavoin taistella.
    ”Sukupolvensa ensimmäisen marttyyrin” kuolema symboloi myös tosi-tv:n aikakautta: kun käsikirjoittaja kuolee, jäljelle jää vain sisällötöntä, narsistista sikailua ja hedonistista pelleilyä. Juha Veijosen ilmeikkäästi näyttelemä entinen idealisti-toimittaja haukkuukin perusteellisesti suomalaisen nykymedian.
    Sara Paavolainen tekee hysteerisestä narsistiohjaajasta paikoin herkullisen karikatyyrin. Carl-Kristian Rundman rakentaa pienistä elementeistä mehukkaan toimitusjohtajahahmon, joka uskoo kuohuviinin pitävän veneen pinnalla.

Teräslavasteet ja musta-valko-punainen puvustus luovat steriilin tunnelman, joka valitettavasti vallitsee myös Lampelan ohjauksessa. Isoja aiheita käsitellään yllätyksettömästi ja dialogi vilisee kliseitä.
    Pinnallisuuden takaa todetaan löytyvän vain ”suuri tyhjyys” ja parisuhteessa ihmiset kulkevat ”toistensa ohi”. Väkisin herää kysymys, parodioiko näytelmä naiivia taide vastaan elämä -asetelmaa vai pohtivatko Tiimin henkilöt vakavissaan asioita näin perinteiseltä kantilta.
    Lampelan Tiimi tarjoaa kuitenkin vahvaa aikalaiskritiikkiä sisällötöntä ja urakeskeistä itsetehostusta vastaan. Yltiöyksilöllisyys ja mahtipontinen ura eivät tuo täyttymystä, muttei myöskään katkeruuden syövyttämä paritaloelämä Espoossa. Kekkos-krapulassa yksilönvapauksien puolesta taistellut juppi toteaa uransa huipulla elämänsä olevan ”vitun yksinäistä”.

Maria Lyytinen

Tiimi Helsingin kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä, Ensi linja 2. Esitykset ainakin vuoden loppuun. Liput 21/16 euroa.