Viime viikolla uutisoitu edistyminen Suomessa pidetyissä Aceh-neuvotteluissa nostatti toivoa Indonesian ja Acehin maakunnan välisen asellisen konfliktin ratkaisusta ja ylpeyttä suomalaisten panoksesta prosessissa. Samalla virkosi vuosia vanha spekulointi presidentti Martti Ahtisaaren mahdollisuuksista saada Nobelin rauhanpalkinto.
Ahtisaaren Crisis Management Initiative -yhdistys ja suomalainen Juha Christensen saivat aikaan sen, että Indonesian hallitus ja Acehin itsenäisyyttä vaativa GAM-liike istuutuivat tammikuussa neuvottelupöytään kahden vuoden tauon jälkeen. Päämääränä on päättää lähes kolme vuosikymmentä jatkunut aseellinen konflikti.
Tavoite on vaikea erityisesti siksi, että Helsingissä järjestettiin oikeastaan puolen pöydän neuvottelut. Mukana oli vain osa konfliktin osapuolista. Indonesian armeija puuttui. Sen valta maassa on suuri, ja toistaiseksi se ei ole näyttänyt tukevan rauhanpyrkimyksiä. Neuvottelujen alla armeija jopa ilmoitti lisäävänsä joukkojaan Acehissa. Amnestyn mukaan sotilaat ovat tappaneet, kiduttaneet ja raiskanneet GAMin kannattajiksi epäiltyjä siviilejä.
GAMin johtohahmot taas väittävät edustavansa acehilaisia, jotka vaativat itsenäisyyttä. Sissijohtajat ovat kuitenkin asuneet yli 20 vuotta maanpaossa Euroopassa. He eivät voi tietää, millaista on arki sissien ja armeijan taistelujen välissä. Tiukimmin itsenäisyyttä haluaa GAMin johto, jolle se toisi valtaa. Tavallisille ihmisille turvallisuus on tärkeämpää kuin täysi itsenäisyys.
Näissä neuvotteluissa on sama haaste kuin monissa rauhanprosesseissa. Ei riitä, että hallitus ja kapinallisten johto pääsevät sopimukseen. Myös armeija on saatava sitoutumaan siihen. Lisäksi konfliktin osapuolten julmuudet on käsiteltävä avoimesti. Toisaalta on osattava unohtaa, jotta maa voi kulkea eteenpäin.
Indonesia perusti juuri Etelä-Afrikan mallin mukaisen totuuskomission, joka selvittää keskusvaltaa tukeneiden joukkojen väkivaltaa itsenäisyyttä vaatineita itätimorilaisia kohtaan vuonna 1999. Esimerkiksi Ruandassa taas käsitellään vuoden 1994 kansanmurhaa sekä YK:n tuomioistuimessa että kylien gacaca-käräjillä.
Kestävään rauhaan pääseminen edellyttää Acehissakin, että julmuuksia ei lakaista maton alle. Sieltä ne jäytäisivät hauraan sovinnon rikki. Ahtisaari ja CMI ovat rauhanvälittäjinä valtavan haasteen edessä ja vasta tien alussa. Toivottavasti he onnistuvat.
Heli Suominen
