Ensivaikutelma yllättää. Katson uusi päätoimittaja Joni Soila saapuu sovittuun haastatteluun ajallaan. Hän tervehtii varautuneesti, mutta ystävällisesti, poseeraa heti muutamassa valokuvassa ja johdattaa neuvotteluhuoneeseen.
Taustatutkimuksissa hänestä ei juuri hyvää sanaa kuullut.
31-vuotiasta Soilaa kuvailtiin yhdeksi suomalaisen juorulehtimaailman röyhkeimmistä pelureista. Miehen varoiteltiin vaativan häntä haastattelevia toimittajia allekirjoittamaan sopimuksen, jossa Soila saisi oikeuden päättää, mitä hänestä saa kirjoittaa. Maaliskuun lopulla Helsingin Sanomat kertoi Soilan uhkailleen hänestä kirjoittanutta toimittajaa lakimiehillä.
Vajaata viikkoa aikaisemmin koko Katson toimituskunta oli ilmoittanut ryhtyvänsä lakkoon, jos Soila valittaisiin lehden päätoimittajaksi. Toimitus epäili, ettei Soilalla ole työhön vaadittavaa ammattitaitoa tai kykyä ihmissuhteisiin. Myös hänen huono maineensa herätti epäilyksiä.
Tilanne rauhoittui nopeasti, ja muutamaa päivää myöhemmin henkilöstö perui uhkauksensa. Kukaan heistä ei kuitenkaan suostu puhumaan tapahtuneesta.
Soilan mukaan jupakan syy oli se, että katsolaiset pelkäsivät menettävänsä työpaikkansa.
”Vain muutama koko toimituksessa tunsi minut henkilökohtaisesti, mutta moni oli varmasti kuullut että se Soila on nopealiikkeinen kaveri. Tuli varmasti huoli, että parin vuoden takainen lehtiuudistus toistuisi.”
Tosiaan. Kaksi vuotta sitten Suomen vanhin televisiolehti teki täyskäännöksen ja siitä tuli juorulehti Seitsemän päivää -lehden tavoin. Tuolloin kaupungilla kuuli tarinoita, kuinka katsolaiset soittelivat kilpaa muihin lehtiin työpaikkojen toivossa.
Uudistus osoittautui kuitenkin menestykseksi. Nyt lehdellä on liki 400 000 lukijaa. Levikki kasvoi viime vuonna huimat 11,5 prosenttia.
Soila vakuuttaa, ettei aio uudistaa lehteä radikaalisti.
”Kasvun jatkuminen on ykköspäämäärä. Myös toimitusta olisi tarkoitus laajentaa”, hän selittää.
”Ja on minulla tietysti muitakin kehitysideoita.”
Tämä on helppo uskoa. Yksitoista vuotta juorubisneksessä työskennellyt Soila kun tietää alasta kaiken mahdollisen.
”En minä tiedä jaksanko minä taas kertoa, kuinka jouduin alalle”, Soila huokaa.
”Olen sen niin sata kertaa kertonut.”
Juorulehtien maailmaa seuraamattomille kerrottakoon, että Soilan uravalinnan takana on vuoden 1993 Suomen mies Villemarkus Elorinne, joka strippasi pöydällä tamperelaisessa baarissa. Juuri armeijasta tullut Soila näki tapahtuman ja kirjoitti siitä pikku- uutisen, jota hän tarjosi Iltalehteen.
”Se oli elämäni ensimmäinen lehtijuttu ja päätyi lehden kanteen. Sitten ajattelin, että ei tämä nyt niin vaikeaa ole ja aloin tehdä juttuja enemmänkin.”
Aluksi aiheet vaihtelivat urheilusta lakkouutisiin ja lehdet Turun Sanomista Ilta- Sanomiin. Välillä aktiivinen kokoomusnuori kirjoitti myös Nykypäivään.
Pian omimmaksi alaksi tarkentuivat juorut ja tärkeimmäksi julkaisukanavaksi tuolloin kaksivuotias Seitsemän päivää. Kun Seiska syksyllä 1994 etsi vakituista toimittajaa, Soila haki. Yllätyksekseen hän myös sai paikan.
”Se oli kyllä suurempi yllätys kuin tämä paikka nyt. Enhän minä silloin tiennyt alasta mitään. Ensimmäiseen toimituskokoukseen menin odottaen, että joku käskee tekemään jutun jostain aiheesta. Oikeasti tällä alalla jutut pitää kaivaa itse.”
Soilan Seiskan aikaisia työskentelytapoja kuvaa hyvin tarina, jolla hän kertoo tuoneensa paparazzikuvauksen Suomeen.
”Paula Koivuniemeä seurattiin silloin ahkerasti, ja tuli vihje, että hän oli matkustanut uuden, vielä tuntemattoman miesystävänsä kanssa lomalle Turkkiin. Matkustin perässä ja puolen viikon etsimisen jälkeen löysin heidät. Kirjoittauduin samaan hotelliin ja nappasin sitten parvekkeella monta kuvaa, jossa Paula ja hänen ukkonsa olivat uimapuvuissa.”
Takaisin Soila lensi samalla koneella kuin Koivuniemikin. Helsinki- Vantaalle saavuttaessa hän pääsi näin itse todistamaan Koivuniemen reaktiota uuden lehden kanteen.
”Kyllä se aika hurja oli. Hän jopa soitti toimitukseen ja huusi, että nyt hän tappaa sen Soilan, että on menty liian pitkälle.”
Soila vakuuttaa, ettei reaktio ole kovin yleinen.
”Joskus, kun kerrotaan jotain ikävää, kuten avioeroista tai tappeluista, soitellaan perään, että pitikö sellainen juttu tehdä. Useimmat kuitenkin ymmärtävät, että tämä on työtä.”
”Harva meidän lehdissä esiintyvä on niissä ilman omaa tahtoaan. Jos haluaa sen myönteisen julkisuuden, silloin täytyy minusta kestää ne ikävätkin jutut.”
Aina kaikki eivät ole ymmärtäväisiä. Oikeuteen Soila on haastettu muutamia kertoja, ja hänet on tuomittu kahdesti yksityisyyden loukkaamisesta.
Soilan ura Seiskassa kesti seitsemän vuotta. Sieltä Soila lähti alkuvuonna 2001 päämääränään uudistaa koko maan juoruteollisuus uudenlaisella verkkopalvelulla.
”Kenttätyössä ei enää ollut mitään uutta tarjolla. Halusin tehdä jotain omaa.”
Soilan hanketta kuvannut televisiodokumentti Juoruportaali näyttää ajan lähinnä koomisessa valossa. Loputtomia neuvotteluja, sopimuksia ja suunnitelmia, mutta vain vähän tuloksia. Portaali kaatuikin jo ennen avaamistaan.
”Siinä mentiin perse edellä puuhun”, Soila muistelee tapahtumia.
Seuraavana vuonna Soila päätti palata lehtibisnekseen. Ensimmäinen oma hanke, Oho-nimelle suunniteltu lehti, kaatui kustantajan vetäydyttyä jo ennen ensimmäistäkään numeroa.
Tämä ei lannistanut Soilaa. Hän päätti alkaa kustantaa omaa lehteään. Syyskuussa 2002 ilmestyi ensimmäinen Viihdelehti Julkkis.
Kolmen hengen toimituksella tehdyn lehden taru jäi lyhyeksi.
”Vuoden vaihteessa velkoja oli niin paljon, että täytyi ottaa aikalisä.”
Nyt vaihdettiin konseptia. Kahden viikon välein tehty Julkkis muutettiin kerran kuussa ilmestyväksi Insideksi. Hitaampi ilmestymistahti helpotti menoja hieman, muttei tarpeeksi.
”Insiden elämä meni kädestä suuhun. Lehteä tehtäessä siihen myytiin mainoksia, joiden tuloilla maksettiin edellisen lehden laskut.”
Soila myöntää suoraan, ettei kaikista Insiden numeroista voi olla ylpeä.
”Pahimmillaan varaa ei ollut yhdenkään ulkopuolisen kuvan ostoon. Koeta siinä sitten tehdä kansainvälisiä julkkisuutisia.”
Inside teki konkurssin puolentoista vuoden sinnittelyn jälkeen alkusyksyllä 2004. Soilalle itselleen saatavia jäi yli 30 000 euroa. Samalla menivät luottotiedot.
Muutenkaan Soilan maine ei ole moitteeton. Hänestä tehdään parhaillaan syyteharkintaa, joka liittyy Kari Uotin monimutkaiseen rahankätkentäjuttuun.
Soila on vuonna 2001 antanut sveitsiläiselle pankille määräyksen siirtää Uotille kuuluneita varoja Suomeen Valtiokonttorin tilille. Hänen mukaansa kyse oli järjestelystä, joka liittyi Uotin ja tämän velkojien väliseen sopimusneuvotteluun.
Tapahtuman seurauksena Soilaa epäillään törkeästä kätkemisrikoksesta. Syyteharkinta valmistuu huhtikuun kuluessa.
”Autoin kaveria. Mieleeni ei tullutkaan, että kyseessä olisi voinut olla rikos”, Soila selittää tapahtumia.
Kyse ei ole pikkujutusta. Jos syyte nostetaan, olisi päätoimittaja käräjillä rikoksesta, jonka minimituomio on neljä kuukautta vankeutta. Mitä tämä tarkoittaisi päätoimittajan uskottavuudelle?
”Hyvä kysymys”, vastaa Katsoa kustantavan A-lehtien julkaisujohtaja Matti Saari.
”Jos syyte nostetaan, Soilan asemaa täytyy varmasti harkita.”
Soila itse ei näe epäilyjen vaikuttavan asemaansa.
”Minua ei ole tuomittu mistään, eikä edes epäilty mistään sellaisesta, missä olisin kavaltanut rahaa tai muuten ollut epälojaali työnantajalle”, hän huomauttaa.
”Eikä näitä lehtiä luottotiedoilla tehdä.”
Millä juorulehtiä sitten tehdään?
Soilan mukaan tärkeintä on uteliaisuus ja aito kiinnostus lehtien maailmaan.
”Kirjoittamaan nyt oppii kuka tahansa normaaleilla hoksottimilla varustettu kaveri. Se, mikä on tärkeää, on aito omistautuminen. Juorulehteä ei voi tehdä virkamiespohjalta.”
Esimerkkinä hän kertoo viimeisen Seiskalle tekemänsä jutun, jossa hän kävi kuvaamassa presidentti Tarja Halosta tämän salaisella lomalla Thaimaassa.
”Kun sain soiton siitä, missä Halonen on, olin kameran kanssa koneessa viidessä tunnissa”
Matkapäiviä kertyi vuodessa helposti sata.
”Mutta olen minä sitten maksanutkin ihmissuhdepuolella hirveän hinnan”, Soila hymähtää.
”Ei siinä voi pysyviä parisuhteita rakentaa.”
Soilan omaa suhdetta juorumaailmaan on vaikea saada selville. Katson päätoimittajana hän korostaa kiinnostuksen tärkeyttä, mutta Juoruportaali-dokumentissa hän vakuuttaa koko bisneksen olevan vain työtä.
”En minä henkilökohtaisesti ole edes kiinnostunut julkkiksista.”
Juorulehtien tekemistä hän kutsuu viihteelliseksi sisällöntuotannoksi, ei journalismiksi.
”Tietysti tässäkin käytetään journalismin keinoja ja pelisääntöjä, mutta kyllä oikea toimitustyö on vähän muuta”, hän muotoilee.
Soila vakuuttaa, ettei haluaisi tehdä mitään muuta.
”En minä politiikasta haluaisi kirjoittaa, vaikka sitä seuraankin.”
Niin, politiikka. Joni Soilan elämä ei ole pelkkiä juoruja. Entinen kokoomusaktiivi ehti olla mukana politiikassa yli 10 vuotta.
Uran näyttävin vaihe oli toimiminen Elisabeth Rehnin presidentinvaalikampanjan lehdistöpäällikkönä keväällä 2000. Kolmen kuukauden ajan Soila oli palkattomalla vapaalla ja lähes asui kampanjatoimistolla.
Muita luottamustehtäviä on ollut kokoomuksen nuorisojärjestöissä ja piiritasolla.
”Olen enemmän järjestöihminen kuin poliitikko. Kyselyistä huolimatta en koskaan lähtenyt ehdolle vaaleihin.”
Toiminnan suurimpana antina hän pitää saamiaan tuttuja, kuten europarlamentaarikko Piia-Noora Kauppia tai nuoruudenystäväkseen kutsumansa Jyrki Kataista. Kaupin kanssa Soila käy lounaalla aina Brysseliin eksyessään.
Kauppi kuvaa tapaamisia antoisiksi.
”Jonista on julkisuudessa kauhean kapea kuva pelkkänä juoruihmisenä. Todellisuudessa hän on myös yhteiskunnallinen ajattelija, jonka kanssa on aivan loistavaa keskustella”, Kauppi kertoo.
Saadaanko Katsoon poliittisia pääkirjoituksia?
Kysymys huvittaa Soilaa. Hän nappaa pöydältä Katson ja näyttää, ettei lehdessä nykyisellään ole pääkirjoitusta lainkaan.
”Hieman olen kyllä miettinyt, josko sellainen pitäisi ottaa käyttöön”, hän pohtii.
Politiikkaa siihen ei kuitenkaan tulisi.
”Kyllä juorulehden pääkirjoituksen tulisi käsitellä juorumaailmaa.”
Juha Merimaa
kuva Teemu Kuusimurto
