Ennen ulkomaanmatkat olivat pienen vähemmistön ulottuvilla. Useimpien ihmisten maailma rajoittui kotikylään ja sen ympäristöön. Arabimaihin 1800-luvulla perehtyneen suomalaisen Georg August Wallinin matkakirjat tuntuivat aikalaisista luultavasti fantasiaromaaneilta. Nykyään reissaaminen on jokamiehenoikeus, ja turismista on tullut merkittävä teollisuudenala. Sen tärkein tuote ovat jätteet.
Joidenkin mielestä matkustaminen on myös jokamiehenvelvollisuus. Lähinnä matkailuinnostaan muistettava ex-presidentti Martti Ahtisaari sanoi Aasian tuhojen jälkimainingeissa, että matkailun jatkaminen Aasian maihin on solidaarisuutta niiden asukkaita kohtaan.
Ei taatusti ole. Massaturismi esimerkiksi Thaimaassa on muuttanut alueen luonnon roskaläjäksi ja saanut maanviljelykseen perustuvan kulttuurin näyttämään rihkamakaupalta ja prostituutiolta. Ei liene edes tarpeen mainita kuormitusta, minkä lentoliikenne aiheuttaa ilmakehälle.
Jos terrorismi ja luonnonkatastrofi t yhtään hidastavat tätä tuomiopäivänkonetta, se on vain hyvä. Lisäksi ilman rannikkoalueiden massaturismia hyökyaaltojen tuhot olisivat jääneet paljon pienemmiksi.
Mitä järkeä on yleensä matkustaa näin yhdenmukaistetussa maailmassa? Turistikeitaat, joihin suurin osa lomailevasta alhaisosta kuitenkin ahtautuu, ovat hotelleineen ja rihkamapuoteineen samanlaisia kaikkialla paitsi ehkä Pohjois-Koreassa. Mutta matkustamisen vietti on vahva. Homo ”sapiens” on paitsi paikkasidonnainen, myös vaihtelunhaluinen eläin.
Siksi kannatankin, että elämyksiä lähdettäisiin hakemaan läheltä. Kokemuksesta voin kertoa, että Sysmä on eksoottisempi kuin Pariisi. Suomen maaseudulla voi tutustua luontoon ja eläimiin sekä paikalliseen väestöön, jonka keskuudessa vallitsevat yhä sellaiset käytöstä poistuneet tavat kuin kohtelias palvelu kaupoissa ja vanhusten auttaminen bussiin. Marjanpoiminta metsässä rentouttaa paremmin kuin konttauskännit Kanariansaarilla.
Mutta on niitäkin, jotka etsivät jännitystä ja äärikokemuksia. Heille pikkupaikkakuntien elämä voi tuntua tylsältä. Ei hätää: paikallisilla nakkikioskeilla ja huoltoasemilla vetelehtii kaikkia ulkopaikkakuntalaisia vihaavaa olut- ja liuotinhuuruista roskaväkeä. Heidän kanssaan saa helposti aikaan kunnon tappelunujakan, ja leppoisa maalaisloma muuttuu käden käänteessä extreme-elämykseksi.
Todelliseen elämysmatkailuun ei tarvita paljon rahaa eikä varusteita. Ennakkoluuloton asenne ja kohtuulliset tulot riittävät mainiosti.
Timo Hännikäinen
timo.hannikainen@helsinki.fi
Kirjoittaja on Kerberos-lehden päätoimittaja, runoilija ja kotimaisen kirjallisuuden opiskelija.
