Julkisuuslaki tunnetaan heikosti Helsingin yliopistolla. Ylioppilaslehden selvityksessä 22 laitosta 12:sta väitti professorien palkkatietoja salaisiksi, vaikka valtion virkamiesten palkat ovat lain mukaan julkisia. Kysely tehtiin soittamalla kahdelle laitokselle jokaisesta tiedekunnasta ja kysymällä kahden sattumanvaraisen professorin palkkoja. Soittaja esiintyi nimettömänä ja soitti salaisesta numerosta.
Vaikka puolet laitoksista väitti tietoja salaisiksi, useimmat ohjasivat kuitenkin soittamaan eteenpäin palkkakonttoriin tai lakimiehelle, jotka tunsivat säännöt paremmin ja luovuttivat pyydetyt tiedot. Vain neljä laitosta kieltäytyi täysin kertomasta palkkoja salassapitosääntöön vedoten. Joukossa oli muun muassa oikeustieteellisen rikos- ja prosessioikeuden laitos.
Julkisten tietojen kysyjän ei tarvitse kertoa henkilöllisyyttään tai perustella, mihin tietoa tarvitsee. Siitä huolimatta 16 laitoksella 22:sta kysyttiin joko nimeä, tietojen käyttötarkoitusta tai molempia. Useissa laitoksissa myös eteenpäin opastus tökki. Tiedot luovuttava henkilö löytyi keskimäärin vasta kolmen tai neljän puhelun jälkeen. Ainoana poikkeuksena oli elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos, josta tiedot sai suoraan laitoksen osastosihteeriltä.
Tiedekunnista parhaiten selvisivät farmasia ja maatalous-metsätieteellinen. Näiden tiedekuntien laitoksilla palkkojen kysyjältä ei udeltu henkilötietoja tai syitä, vaan ohjattiin soittamaan palkkakonttoriin tai tiedot luovuttavalle lakimiehelle. Kehnoimmin lakia noudattivat humanistisen ja lääketieteellisen tiedekunnat. Humanistisessa kumpikaan laitoksista ei luovuttanut tietoja salassapitoon vedoten eikä myöskään ohjannut kysyjää eteenpäin.
Yliopiston henkilöstöosaston lakimies Jaana Sirkiä ei ole yllättynyt tuloksesta. Hän uskoo, että tulos olisi suunnilleen sama kaikissa valtion laitoksissa.
”Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu palkoista puhuminen, ja siksi ne ehkä mielletään salaisiksi”, Sirkiä sanoo.
Laitoksille annettujen ohjeiden mukaan palkkatiedusteluihin vastataan keskitetysti henkilöstöosastolla. Laitosten väärien toimintatapojen Sirkiä epäilee johtuvan siitä, etteivät kaikki ole nähneet ohjetta. Sirkiä uskoo palkkatietouden parantuvan parhaillaan käynnissä olevan palkkauudistuksen myötä. Uuteen järjestelmään liittyvä koulutus lisää keskustelua palkoista, vaikka varsinaiseen julkisuuslakiin siinä ei keskitytäkään.
Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Anna-Riitta Wallin pitää tilannetta surullisena, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että julkisuuslaki ei ole varmasti ainoa huonosti tunnettu laki. Wallin arvelee yhdeksi heikon laintuntemuksen syyksi sitä, että julkisuuslakiin liittyviä asioita tulee harvoin virastojen henkilöstön käsittelyyn, siksi niiden hoitamiseen ei muodostu rutiinia. Tällaisissa asioissa säännöllisen koulutuksen tarve korostuu.
Wallin neuvoo julkisten tietojen salailua kohtaavaa ihmistä pyytämään asiasta päätöksen. Sillä tavalla voi hänen mukaansa palauttaa virkamiesten mieliin, että myös heidän pitäisi noudattaa lakia.
Elina Tuomola
