Me sisällöntuottajat

T:Teksti:

’Sauli mees tohon keskelle stagea, sä oot sen verran hyvän näköinen sälli”, karjaisee ohjaaja Antti Salminen mustiin pukeutuneelle teinille ja säätää videokameran jalustaa. On keskiviikkoilta ja meneillään on Hattu Live! -lähetyksen kenraaliharjoitus. Seuraavana iltana lavalle nousee neljä artistivierasta, joiden esitykset näytetään suorana lähetyksenä netissä.
    Paikka on Hattutehdas, kohta kolmivuotias Helsingin kaupungin Nuorisoasiankeskuksen mediakeskus. Nuorten toimittamalla Free Your Mind -verkkosivustolla on suoran lähetyksen lisäksi tuhansia videotallenteita Kaivarin konserteista Idols-finaaleihin. Mediakeskus tekee myös nettiradiota. Kävijöitä sivustolla on Salmisen mukaan satoja tuhansia kuukausittain. Se on paljon.
    Aikaisempaa osaamista Hattutehtaan nuorilta ei vaadita. Ikäraja sentään on: 24. Sitä vanhemmat käännytetään ovelta.
    Toiminnanjohtaja Jani Karppasen mukaan nuoret tekevät täällä viikoittain kymmenkunta omaa tuotantoaan skeittivideoista lyhytelokuviin. Niitä näyttää Yleisradion TV2:n Farmi-ohjelma, jonka kantava idea on juuri katsojien tuotosten esittäminen.
    Karppanen uskoo nuorten medialukutaidon kehittyvän itse tekemällä. Sitäkö nuoret täällä opettelevat?
    ”Monelle tämä toimii ponnahduslautana”, myöntää Karppanen.
    Hän kertoo, että osa entisistä paikan vakiokävijöistä opiskelee media- alaa. Toiset ovat jo alan töissä.

Kun tammikuussa veden korkeus nousi Helsingin rannoilla puolitoista metriä, Eteläranta kuhisi sunnuntaikuvaajia digikameroineen. Digitaalista valo- ja videokuvaa on näppärä lähettää internetin kautta. Editointiohjelmilla saa helposti aikaan ainakin teknisesti katselukelpoista jälkeä.
    Dokumentoinnin vimman ovat hoksanneet myös viestimet. Yleisradio kehottaa ihmisiä lähettämään kamerakännykällä otettuja kuvia toimitukseen. Kaleva julkaisi Aasian katastrofin kokeneiden matkakertomuksia.
    Trendi on kansainvälinen. ”Haluamme sinut silmiksemme”, lukee Britannian yleisradioyhtiö BBC:n verkkosivuilla. Yhtiö perusti kaksi vuotta sitten verkkosivuilleen Your pics -osion, jossa julkaistaan amatöörien lähettämiä valokuvia ja videokuvaa. Kuvatoimittaja Phil Coomesilla riittää töitä: toimitukseen lähetetään tuhatkunta valokuvaa kuukaudessa. Vain parhaat niistä julkaistaan.

Tässä optimistin tulevaisuudenkuva: uusien julkaisukanavien ansiosta tiedotusvälineisiin saadaan tuoreita näkökulmia ja tekemisen tapoja. Creative Commonsin kaltaisten lisenssien avulla esimerkiksi musiikintekijät voivat luovuttaa teoksensa epäkaupalliseen jakeluun ja oikeuksista ei tarvitse joka kerta neuvotella erikseen. Lisenssiä on verrattu akateemisen maailman viittaamiskäytäntöön: on sovitut säännöt, joiden perusteella toisen työtä saa lainata.
    Sitten pessimistin pelot: kuvia manipuloidaan, ja kohteilta ei pyydetä kuvauslupaa. Suuret viestimet riistävät surutta kansan tuotoksia, ja infoähky lisääntyy. Pahimmassa tapauksessa kuvien merkitys todellisuuden välittäjänä murenee.
Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Mika Pettersson toppuuttelee. Kaikki ei ole muuttumassa. Aasian katastrofi oli poikkeustilanne: ammattilaisia ei yksinkertaisesti ollut paikalla tsunamin iskiessä.
    ”Toimitus käyttää edelleen päätäntävaltaa siitä, mitä julkaistaan”, Pettersson sanoo.
    Pettersson peräänkuuluttaa kuitenkin vuorovaikutteista suhdetta lukijaan ja myöntää uutistappionkin. Turun Sanomat julkaisi kuvan pankkiryöstöstä, jonka sivullinen oli ottanut kamerakännykällään.
    ”Meille ei soitettu ja tarjottu kuvaa.”
    Ehkä syynä oli se, että Helsingin Sanomat ei kannusta lukijoitaan uutisvinkkien lähettämiseen, ainakaan vielä.

Esimerkki onnistuneesta käyttäjien sisällöille perustuvan internet- yhteisön rakentamisesta on kolmivuotias Pixoff. Se julkaisee sivuillaan kotimaisia lyhytelokuvia ja animaatioita. Elokuvia on arkistossa noin 450, ja niitä on katsottu puoli miljoonaa kertaa. Rekisteröityneitä käyttäjiä on viitisen tuhatta ja he keskustelevat kokemuksistaan ja kommentoivat muiden tuotoksia omilla nimillään. Pixoff on siis paitsi lyhytelokuvien julkaisukanava, myös niiden yleisöä kiinnostava sivusto.
    Mikä on Pixoffin menestyksen salaisuus?
    ”Mahdollisimman pitkälti kaiken pitää tulla käyttäjältä. Ja pitää olla joku asia, joka yhdistää”, kertoo yhteisön projektipäällikkö Lassi Tasajärvi.
    Aloite sivuston perustamiseen tuli nimenomaan lyhytelokuvien tekijöiltä: haluttiin uusi julkaisukanava lyhytelokuville, joita aiemmin esitettiin lähinnä Yleisradion kanavilla ja elokuvafestivaaleilla. Toimitukseen tulee pari kolme uutta lyhytelokuvaa viikossa. Kaikki julkaistaan – ja se on ilmaista.
    Yhteisöä ei kuitenkaan olisi rakennettu ilman julkista tukea. Rahoitusta on saatu muun muassa Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK:ilta ja Opetusministeriöltä. Viisas siirto: Pixoffin kokoelmalla alkaa jo olla kulttuuriarvoakin.
    Pixoff toteuttaa myös kyllästymiseen asti hoettua monimediaisuutta. Pian alkaa mobiilitv- kokeilu teleoperaattori Elisan kanssa. Kevään aikana julkaistaan kansainvälistäkin kiinnostusta herättävä DVD, jolle on kerätty suosituimmat lyhytelokuvat.
    Optimisti nostaa päätään. Uudenlaista audiovisuaalista ilmaisua syntyy koko ajan. Sitä myös ujutetaan valtavirtamedioihin. Tulevaisuus näyttää kirkkaalta.

Palataan vielä hetkeksi Hattutehtaalle. Milla Kaikkonen, 21 ja Petri Voutilainen, 16 kirjoittavat juontoa Hattujameja varten. Kaikkonen opiskelee audiovisuaalista viestintää Espoon tekniikan ja kulttuurin oppilaitoksessa, Voutilainen vielä empii.
    ”Oon vielä siinä rajoilla, että haluanko juontajaksi, toimittajaksi vai näyttelijäksi.”
    Hattutehtaalle ei selvästikään tulla vaan hengaamaan tai potemaan luovuuden tuskaa.
    ”Täällä oppii kaikkea tärkeää tulevaisuutta varten. Ja saa lisäpisteitä Kallion lukioon”, sanoo Voutilainen.
    Aika näyttää, onko nuorilla tekijöillä myös jotain uutta sanottavaa.

Sanna Leskinen