Saame-rapin nuori isä

T:Teksti:

Mikkal Morottaja eli taiteilijanimeltään Amoc on kuin taivaan lahja inarinsaamelaiselle kulttuurille. Parikymppinen inarilaismies on historian ensimmäinen inarinsaamen kielellä riimejä heittelevä rap-artisti. Hän on myös innoittanut monia inarinsaamelaisia teinejä opiskelemaan esi-isiensä kieltä.
    Lahjakas nuorukainen ei itse ajatellut tekevänsä mitään erikoista ruvetessaan riimittelemään inarinsaameksi pari vuotta sitten.
    ”Teimme kavereiden kanssa biisejä suomeksi ja keksin tehdä pari säkeistöä saameksi. Pojat sanoivat, että ne kuulostavat hyvältä ja jatkoin ihan harrastuspohjalta”, Amoc kertoo puhelimitse Inarista.
    Amocin inarinsaamenkielinen rap on ollut pieni sensaatio niin Suomessa kuin saamelaiskulttuurin kehdossa Pohjois- Norjassakin.
    ”Minulla on biisejä Mikseri.netissä, ja melkein kaikki ovat kirjoittaneet palautesivulle, että hyvältä kuulostaa, vaikka mitään ei ymmärräkään. Se oli minulle suuri yllätys, että Norjan puolella ihmiset osasivat biisejäni ulkoa parin ensimmäisen keikan jälkeen. Siellä on muutenkin ollut kysyntää.”

Suurin vaikutus Amocin musiikilla on ollut omassa yhteisössä. Inarinsaamen perinteinen kielialue käsittää vain Inarijärven ympäristön Suomessa. Kieli on uhanalainen, sillä puhujia on jäljellä enää noin 300-400.
    ”Viisi-kymmenen vuotta sitten minä ja isoveljeni olimme vielä ainoita nuoria, jotka puhuivat inarinsaamea. Nyt nuorten puhujien määrä on moninkertaistunut”, Amoc kertoo.
    Inarinsaamen noususta käy kiittäminen aktiivista Morottajan sukua. Amocin isä, opettaja ja Inarinsaamen kielen seurassa toimiva Matti Morottaja ideoi ja perusti Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaiden maorien innoittamana saamelaislapsille ”kielipesän” vuonna 1997. Kielipesä on päiväkotiryhmä, jossa ohjaajat puhuvat lapsille vain saamea. Työ on tuottanut tulosta, ja uusi kielitaitoinen sukupolvi on nousemassa. Ja nyt murrosikään tuleville nuorille on löytynyt myös oma inarinsaamelainen idoli – sekin Morottajan suvusta.
    Myös joidenkin kielipesän lasten vanhemmat ovat innostuneet opettelemaan kieltä, jota heille itselleen ei välttämättä koskaan ollut puhuttu. 1950- ja 1960- luvuilla saamen kieltä ei saanut puhua koulussa, mikä oli pienille saamenkielisille koululaisille traumaattista ja edisti saamen käytön kuihtumista.

Nykyään inarinsaame ei enää aiheuta hankaluuksia kuin korkeintaan silloin, kun Amoc yrittää kuvailla urbaaneja asioita saameksi.
    ”Saamen kielessä on satoja sanoja lumelle ja poroille, mutta ei välttämättä kaikille uusille ilmiöille. Isä on keksinyt paljon uusia inarinsaamenkielisiä sanoja riimeihini, mutta joskus joudun käyttämään myös muista kielistä väännettyjä slangisanoja”, Amoc kertoo.
    Isän aivoituksia on muun muassa inarinsaamen sana larmateijee, joka tarkoittaa hälytintä.
    Amocin energiset ja jopa aggressiiviset kappaleet ovat pieniä, fiktiivisiä tarinoita.
    ”Yksi biisini on kertomus kultaisesta kirveestä, ja eräässä toisessa kerron itsestäni taistelemassa pois helvetistä. Biisit ovat kai kohauttaneetkin vähän. Joidenkin mielestä rapissä pitää olla sanomaa, mutta minulle on tärkeämpää se, miltä se kuulostaa.”

Juuri armeijasta päässyt saamestara on aloittanut alkusyksystä ilmestyvän omakustannelevynsä nauhoittamisen. Lisäksi hän esiintyy ja tekee musiikkia myös ryhmässä Guerra Norte. Siihen kuuluu Amocin lisäksi muun muassa Ezkimo veljineen ja vuoden 2003 rapin Suomen mestari Edorf.
    Musiikkiinsa verrattuna rauhallisen oloinen Amoc tiedostaa roolinsa inarinsaamelaisen kulttuurin ja saame-rapin tiennäyttäjänä, mutta suhtautuu siihen vaatimattomasti.
    ”Ensin vähän askarrutti, että mitähän muut saamelaiset sanovat musiikistani, mutta näköjään ovat olleet ihan mielissään. Ja mukavaa, että ihmiset saavat musiikkini kautta tietää, että sellainenkin kieli kuin inarinsaame on olemassa.”

Amoc ystävineen saamelaisten kansallispäivän klubilla Umo Jazz Housessa pe 4.2.05 klo 20-03. Musiikkia osoitteessa www.mikseri.net/amoc .

City-saamelaiset juhlivat

City-Sámit-yhdistys järjestää saamelaisten kansallispäivän kunniaksi kaksi tapahtumaa Helsingissä. Saamelaisten kansallispäivää on vietetty 6. helmikuuta vuodesta 1992 lähtien.
    Tänä vuonna ohjelma on suunnattu erityisesti pääkaupunkialueen saamelaisnuorille. Helsinki on Suomen suurin saamelaiskylä, sillä saamelaisia on pääkaupunkiseudulla jo noin tuhat. Yli viisikymmentä prosenttia saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella.
    Perjantaina 4. helmikuuta on Umo Jazz Housessa iltaklubi, jossa pääesiintyjänä on inarinsaamelainen räppäri Amoc. Illan aikana esitetään myös yhdeksän Inarissa sijaitsevan Saamelaisalueen koulutuskeskuksen multimediajournalismikoulutuksen opiskelijoiden toteuttamaa lyhytelokuvaa.
    Joukossa on niin dokumentaarisia kuin fiktiivisiäkin teoksia. mm. elokuva Amocista ja hänen nuoresta inarinsaamelaisesta ihailijastaan.
    Muut kansallispäivän juhlallisuudet järjestetään Rikhardinkadun kirjastossa saamalaisten kansallispäivänä sunnuntaina 6. helmikuuta. Ohjelmassa on keskustelupaneeli saamelaisesta identiteetistä, muusikko Annukka Hirvasvuopion esitys, valokuvanäyttely sekä kaksi elokuvaa: Anne Lanton Ruovggas Biekkas ja Markku Lehmuskallion Minä olen.
    Tänä vuonna saamenlippu hulmuaa ensimmäistä kertaa saamelaisten kansallispäivänä myös Helsingin kaupungintalolla.
    Kansallispäivän juhlallisuudet Rikhardinkadun kirjastossa su 6.2. klo 12-16, Rikhardinkatu 3.

Pirita Näkkäläjärvi
kuva Matti Aikio