Lena Näre: Tehokasta kommunikaatiota napolilaisittain

T:Teksti:

Suomalaiset pitävät itseään tehokkaan kommunikaation malli-ihmisinä. Nyt kaksi vuotta Napolissa asuttuani voin sanoa olevani eri mieltä. Kustannustehokkaampaa kommunikaatiota kuin täällä saa hakea.
    Keskivertonapolilaiselle kännykkä on turha kapistus. Hänen ei tarvitse soittaa ’mis oot’-puheluja – riittää, että menee ystävän kodin ikkunan alle huutamaan. Jos tämä ei ole kotona, ilmestyy luultavimmin naapurinrouvan pää ikkunaan kertomaan, missä ystävä on. Jos naapuri ei tiedä, kannattaa mennä kysymään joltakin katuelämää tarkkailevista mummoista. Mummo on hyvä tiedonlähde kaikessa asuinkorttelia koskevissa kysymyksissä. Hän tietää parhaat liha- ja kalakauppiaat, kenelle on tullut perheenlisäystä ja kuka saanut työtä.

Jos mummokaan ei osaa kertoa ystävän olinpaikkaa, kannattaa jäädä odottamaan. Kyllä se pian palaa, sillä keskivertonapolilaisen elämä keskittyy kodin ympärille. Koska koti on tärkeä, ei sieltä turhan vuoksi kannata poistua – esimerkiksi kauppaan.
    Nokkelat rouvat tai heidän tarpeitaan palvelevat kauppiaat ovatkin keksineet näppärän kotiinkuljetuksen: parvekkeeseen pitkällä narulla kiinnitetyn pyöreän sinisen korin. Kun leipä on yllättäen loppu tai lapset vaativat suklaapatukkaa, soittaa napolilainen perheenäiti lähimmälle maitokauppiaalle, joka tuo tilatut tuotteet siniseen koriin. Parhaassa tapauksessa maitokauppa on kotia vastapäätä, jolloin tilauksen tekemiseen riittää kadun yli kantava ääni. Aikaa ei kulu turhien rappusten ravaamiseen, eikä puolison tarvitse olla kotimatkalla soittamassa, että tarvitaanko sieltä kaupasta jotain.
    Kun etsii asuntoa, on turha ostaa ilmoituslehtisiä tai surffailla netissä. Paras tapa asunnon löytämiseksi on kierrellä alueella, jonne toivoisi muuttavansa, ja kysellä. Kannattaa erityisesti vaivata talojen ovivahteja, jotka ovat mitä parhaimpia kiinteistövälittäjiä.

Napolissa on aina tiedetty, että tehokkain informaationvälitys on tarkasti kohderyhmän mukaan mitoitettua. Niinpä elämän suurista asioista, kuten syntymästä ja kuolemasta, on turha kailottaa rajattomasti sanomalehtien sivuilla. Kun taloon on syntynyt uusi perheenjäsen, ripustetaan oven yläpuolelle sukupuolesta riippuen vaaleanpunainen tai -sininen ruusuke. Vastaavasti kuolinilmoitukset liimataan lähistön katujen varsille, jossa vainajan tunteneet luultavimmin asuvat.
    Napoli opettaa, ettei ihmisten väliseen viestimiseen ei tarvita nokioita, adsleja, ei edes sanomalehti-ilmoituksia – toisin kuin Suomessa tunnutaan luultavan. Kuuluva ääni ja yksinkertaiset symbolit riittävät yleensä aivan mainiosti niin arjen pienistä kuin suurista tapahtumista kertomiseen.

Lena Näre
lnare@mappi.helsinki.fi

Kirjoittaja on sosiologi ja tutkija, joka valmistelee väitöskirjaa siirtolaisuudesta Napolissa.