Toppapukuiset kongolaislapset seisovat vanhempiensa kanssa sakeassa lumipyryssä Pohjois-Norjassa, Jäämeren rannalla. Kasvot valokuvassa ovat hämmentyneet. Vaikka perheen koti on tässä arktisessa Vesisaaressa, on mieli edelleen jossain kaukana.
Harva maahanmuuttaja suuntaa 5 000 asukkaan Vesisaareen tarkoituksella. Silti joka kymmenes alueen asukkaista on siirtolainen tai pakolainen. Valokuvataiteilija Minna Kurjenluoman näyttely Lost in between – landscapes kuvaa kaupunkiin pakolaiskeskuksen kautta juuri tulleita maahanmuuttajia osana pohjoismaista maisemaa.
”On kiinnostavaa, kuinka yksilön identiteetti kiinnittyy täysin vieraaseen ympäristöön. Maahanmuuttajien olo pienellä norjalaispaikkakunnalla on hämmentävää sekä heille itselleen että maiseman kannalta”, Taideteollisesta korkeakoulusta pian valmistuva valokuvaaja sanoo.
Kurjenluoma aloitti näyttelyn valmistelun vuonna 2002 ollessaan töissä Vesisaaressa. Mielenkiinnon herätti maisema, jonka suuruutta oli vaikea vangita kameran linssillä. Lisäksi kaupungissa oli jotakin absurdia. Pienellä paikkakunnalla saattoi saman päivän aikana vaeltaa tunturissa, käydä ostoksilla Vero Modassa ja juoda lattea trendikkäässä kahvilassa.
Tullessaan kaupunkiin uudelleen vuoden kuluttua Kurjenluoma huomasi, kuinka värikäs kaupungin katukuva oli pakolaiskeskuksen ansiosta. Hän mietti, miten muualta tulleet ovat sopeutuneet ympäristöön.
”Ajattelin, että pakolaiskeskuksen väen täytyy tuntea itsensä ulkopuolisiksi, sillä myös minuun suhtauduttiin kuin vieraaseen. Tuntui, että paikalliset katsoivat minua ja ajattelivat, että tuossa menee se hassu vierasmaalainen tyttö, jolla on hame ja vaelluskengät”, Kurjenluoma muistelee.
Loppujen lopuksi hän vieraili Pohjois- Norjassa neljästi. Näyttelyn uusimmat kuvat on otettu vuoden 2004 syksyllä. Lost in between – landscapes -kuvasarjan kuvissa esiintyvät maahanmuuttajat ovat juuri paikkakunnalle saapuneita. Useat heistä eivät kuvaushetkellä tienneet, saavatko he jäädä maahan.
”Näyttely herättää varmasti tunteita, mutten halua antaa valmiita vastauksia. On selvää, että tässä voi tahtoessaan nähdä politiikkaa. Kuvaamillani kymmenillä ihmisillä on hyvin pienet mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä. He eivät voi suunnitella tulevaisuuttaan kuten minä. He ovat välitilassa, jota olen koettanut kuvissani hahmottaa”, Kurjenluoma sanoo.
Myös kuvaustapa luo vaikutelman välitilasta. Laajalle levittyvien maisemakuvaparien taitteessa horisontin viiva katkeaa ja kuvat voi nähdä erillisinä.
”Tyhjän kohdan voi ajatella myös mykkänä hetkenä tai jonkinlaisena siirtymänä, joka kuvaa kohteen sielunmaisemaa”, valokuvaaja selittää. Sen enempää katseluohjeita hän ei halua antaa.
Yksi toive kävijöille kuitenkin on.
”Kuvaamieni ihmisten tarinat alkavat varmasti askarruttaa useata katselijaa. En kerro heistä sen tarkemmin. Toivon sen sijaan, että näyttelyssä vierailevat kiinnostuisivat omassa naapurissa asuvista maahanmuuttajista. Rapun uusi asukas saattaisi ilahtua paikallisen koputuksesta ovelle. Itse yllätyin siitä, miten vaivatonta maahanmuuttajien kanssa oleminen oli, vaikkei yhteistä kieltä aina ollut”, Kurjenluoma sanoo.
Elina Kervinen
Minna Kurjenluoman valokuvanäyttely Lost in between – landscapes, galleria Hippolyte Kalevankatu 18 B 14.01 – 6.2.
