Tämä on maan paras radioasema. Olen kiitollinen, että sain työskennellä täällä”, julistaa newyorkilainen Rezell Simmons.
Simmons vietti koko viime kesän harjoittelijana Hot97 -radioasemalla hiphopin ja r&b:n rytmeissä. Hän järjesti konsertteja ja jakoi radioaseman mainoksia kadulla. Päivät venyivät jopa 14-tuntisiksi, mutta palkkaa ei herunut taalaakaan.
”Meitä otettiin neljä. Voin vain kuvitella hakemusten määrää. Täällä on alan ykkösmarkkinat”, Simmons hehkuttaa.
Hän kerää kokemusta tulevan uransa tueksi. Detroitissa räppärinä aloittanut Simmons, alan piireissä ”Nyce”, aikoo juristiksi.
”Viihdeteollisuuden juristina on hyvä tietää, millaista on olla tuottaja, artisti tai promoottori ja millaista on jakaa flyereita.”
Simmons tietää. 22- vuotias juristinalku on ehtinyt opintojensa ohella juontaa, markkinoida ja tuottaa. Alkaa selvitä, miten hän on rahoittanut palkattoman harjoittelupaikkansa – ja miksi.
”Se, mikä erottaa vastavalmistuneet toisistaan, on työkokemus, eivät opinnot.”
Suurin osa korkeakoulututkinnon suorittaneista amerikkalaisista on työskennellyt koulun ulkopuolella muutaman kerran ennen valmistumistaan, palkallisena tai palkattomana harjoittelijana.
Työharjoittelu kestää yleensä kolmesta neljään kuukautta. Harjoittelija työskentelee tyypillisesti 20-30 tuntia viikossa, mutta kilpailu saa monet jopa tuplaamaan sovitut työtunnit, eikä ehkä turhaan. Yliopistojen ja työnantajien järjestön NACE:n tutkimuksen mukaan reilu kolmannes harjoittelijoista sai viime vuonna vakituisen työn harjoittelupaikan tarjonneesta yrityksestä.
”Työnantajat pääsevät arvioimaan opiskelijan suoritusta paikan päällä ja omassa yrityskulttuurissaan”, perustelee johtaja Marilyn Mackes NACE:sta.
Opiskelijat pääsevät puolestaan arvioimaan työelämää. New Yorkin Columbia Universityn harjoitteluasioista vastaava Anthony Ives kertoo, että tyypillinen kommentti harjoittelun jälkeen on: ”Nyt ainakin tiedän, mitä en halua tehdä.”
Tutustumiskierroksiin on tosin varaa vain osalla opiskelijoista. Urakonsultointiyritys Vaultin mukaan vain puolet maan harjoittelijoista saa palkkaa tai edes pienen korvauksen työstään.
Työtulot eivät riipu yleensä harjoittelijan kokemuksesta tai koulusta, vaan alasta. Ilmaista työvoimaa käyttävät pääasiassa kovan kilpailun tyyssijat, kuten viihdeteollisuus, media ja politiikka.
Maassa ihmetellään, miten tavallinen kansa saa äänensä kuuluviin, jos lehdistön ja valtion pestit edellyttävät varallisuutta. Vaikka opintoihin irtoaisi stipendi, tyhjätaskun tie Valkoiseen taloon voi katketa jo harjoitteluputken alkupäässä.
Oikeustieteen opiskelija Rezell Simmons rahoitti palkattoman harjoittelunsa aiemmista palkkatöistä hankkimillaan säästöillä.
Joillakin yliopistoilla on rahastoja harjoittelijoiden avuksi, mutta useimmat opiskelijat kääntyvät vanhempiensa tai sivutöiden puoleen. Toiset ottavat jopa lainan.
”Jotkut työskentelevät kolmekymmentä tuntia viikossa harjoittelupaikassa ja tekevät sivutyötä vaikkapa tarjoilijana”, Ives kertoo.
Columbia Universityllä ei harjoittelijarahastoja ole.
Se ei myöskään tarjoa harjoittelusta opintoviikkoja, kun taas naapurin New York University antaa viikon sieltä toisen täältä.
Työnantajille opintoviikot kelpaavat.
”Emme maksa harjoittelijoillemme, mutta varmistamme, että he saavat opintoviikkoja”, sanoo Armani Exchangen rekrytointipäällikkö Amanda Bennett.
”Emme halua käyttää opiskelijoita hyväksi.”
Palkattomia harjoittelijoita suosivat myös taloudellista hyötyä tavoittelemattomat pienen budjetin organisaatiot. Samoin aloittelevat yrittäjät hakevat harjoittelijoita urakoihin, joihin yrityksillä ei ole varaa palkata työntekijöitä.
”Totta. Mutta juuri pienessä firmassa voi päästä tekemään monipuolisempia töitä kuin suuressa. Se voi tietenkin mennä konkurssiin, mutta toisaalta harjoittelija voi päätyä menestyvän yrityksen varatoimitusjohtajaksi”, Anthony Ives maalailee.
”Se on kyllä riski”, hän myöntää. Mutta yliopisto kannustaa entistä enemmän riskeihin. Sen lisäksi, että Ives ohjaa opiskelijoita saamaan kaiken irti harjoittelusta, hän opastaa heitä yksityisyrittäjän tielle.
”Perinteiset yliopistojen urapalvelutoimistot auttavat opiskelijoita pääsemään olemassa oleviin yrityksiin, mutta meidän on myös opetettava, miten aloittaa oma yritys.”
Ne opiskelijat, jotka eivät aloita omia yrityksiään, jatkavat yhteistyötä yritysten kanssa. Rezell Simmons on katsellut viihdeteollisuutta viisi vuotta eikä usko järjestelmän muuttuvan. Hänestä kyse ei ole siitä, onko yrityksillä varaa maksaa, vaan asenteesta.
”Ne, jotka ovat nyt huipulla, tulivat alalle samalla tavalla, ilmaiseksi.”
Intohimon ja CV:n vuoksi
Palkaton harjoittelu tuo kokemusta, suhteita ja rivin ansioluetteloon.
Katie Curcio
Harjoittelukoordinaattori
CBS News, New York
”Opiskelin viestintää New York Universityssä ja sain harjoittelupaikan CBS Newsin markkinointiosastolta. Työ oli palkatonta, mutta vanhempani auttoivat minua taloudellisesti – paljonkin. Toivoin, että saisin myöhemmin vakituisen työpaikan, ja kuukausi valmistumiseni jälkeen aloitinkin CBS Newsissa vakituisena.”
Geoffrey Hahn
Markkinointipäällikkö
preppauskurssiyritys Kaplan
”Opiskelin yhdyskuntasuunnittelua ja markkinointia. Tein kaksi palkallista harjoittelua Polo Ralph Laurenin markkinointiosastolla ja yhden palkattoman NBA-koripalloliigassa. Olin kiinnostunut alasta, ja pesti näytti hyvältä CV:ssä. Sain myös kokemusta ja suhteita.”
Marianna Salin
Jutun haastattelut on tehty syksyllä New Yorkissa.
