Neljäkymmentä prosenttia Helsingin yliopiston valtio-opin jatko-opiskelijoista on naisia, mutta vain 18 prosenttia laitokselta väittelevistä on naisia. Valtiotieteiden tohtori, tutkija Johanna Kantolan toteuttaman tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miksi naiset eivät väittele.
Tammikuussa julkaistavan tutkimuksen ennakkotietojen mukaan naiset kokevat saavansa liian vähän ohjausta työlleen. 78 prosenttia vastanneista miehistä piti pääohjaajan kanssa käytyjä keskusteluja hyödyllisinä. Naisista vain 40 prosenttia vastasi näin. Viidennes naisvastaajista piti saamaansa ohjausta erittäin tai jokseenkin huonona.
Miehet kokivat valtio-opin laitoksen rohkaisevan opettamiseen ja julkaisemiseen. 26 prosenttia miehistä oli saanut ohjaajiltaan kannustusta opettamiseen. Sen sijaan kyselyyn vastanneista naisista yhtäkään ei ollut kannustettu opettamiseen.
Kyselyyn vastasi 18 jatko-opiskelijanaista ja 21 jatko-opiskelijamiestä. 75 prosenttia kaikista vastaajista oli kuitenkin kiinnostunut opettamisesta.
”Viime vuoden aikana laitoksella opetti 23 jatko-opiskelijaa ja vain kolme näistä oli naisia. Korkeissa laitoksen viroissa ei myöskään ole naisia. Tämä voi vaikuttaa siihen, minkälainen kuva asiantuntijuudesta muodostuu. Nuoret opiskelijanaiset kaipaavat hyviä esikuvia”, Johanna Kantola sanoo.
Hänen mukaansa tutkimus osoittaa, etteivät valtio-opin laitoksella opiskelevat naiset koe olevansa oikeita politiikan tutkijoita, koska heidän valitsemiaan tutkimusaiheita ei arvosteta.
Kantola painottaa, että monet naiset mieltävät politiikan laajemmassa vallan tutkimuksen merkityksessä kuin ulkopolitiikkatutkimuksista ja vaalitutkimuksta tunnetulla laitoksella on perinteisesti ollut tapana. Kantolan mukaan naisten tutkimuksia on pidetty usein ”puuhasteluna” eikä niin sanottuna oikeana politiikan tutkimuksena.
Miehillä ei Kantolan tutkimuksen mukaan ollut samanlaisia kokemuksia, vaikka he olisivat tutkineet niin sanottuja uusia politiikan aloja, jotka ovat olleet laitoksella marginaalissa.
Valtio-opin laitoksen johtaja, professori Heikki Patomäki myöntää, että laitos tiedostaa tasa-arvo-ongelmat. Yksikään laitoksen professoreista, yliopistolehtoreista tai yliassistenteista ei ole nainen. Viransijaisuuksia on myös täytetty epämääräisesti.
”Viransijaisuuksia on jaettu täällä usein pöydän alta, sillä alle vuoden mittaisen pestin voi myöntää pelkän laitoksen johtoryhmän päätöksellä. Jatkossa aion panostaa siihen, että mahdollisimman moni paikka tulee julkisesti haettavaksi”, Patomäki sanoo.
Hän pitää Kantolan toteuttamaa tutkimusta laadukkaana, mutta ei ota sitä varauksetta vastaan. Hän sanoo kuulleensa kommentteja esimerkiksi opinto-ohjauksen heikkoudesta myös miehiltä.
Professorin mukaan valtio-opin laitoksen jatko-opinto-ohjelma uudistetaan tänä talvena.
”Sukupuolikysymys ei ole keskeisessä osassa. Metodologista opetusta aiotaan kuitenkin lisätä. Lisäksi opintojen järjestelmällisyyttä pyritään parantamaan”, hän sanoo.
Tiedemaailma tasa-arvoistuu hitaasti
Naisten osuus suomalaisten yliopistojen tutkijoista on kasvanut 1990-luvun alun 32 prosentista vajaaseen puoleen. Kasvu keskittyy kuitenkin assistentin virkoihin ja yliopistojen ulkopuolisella rahoituksella palkattuun työvoimaan. Korkeissa viroissa naisia on edelleen vähän.
Suomen Akatemian mukaan luonnontieteiden ja tekniikan aloilla vain noin kahdeksan prosenttia professoreista on naisia. Humanistisilla aloilla luku on huomattavasti suurempi, noin 31 prosenttia. Yhteiskuntatieteissä professoreista noin 23 prosenttia on naisia.
Suomen Akatemian tutkijan Hannele Kurjen mukaan Suomea voidaan kuitenkin pitää yhtenä kärkimaista, jos vertaillaan naisten tutkijanuran kehittymistä EU-maissa.
Myönteistä on myös, että entistä useampi suomalainen jatko-opiskelijanainen valmistuu tohtoriksi. Vuonna 2000 kaikista 1990- luvun alussa kolmasosa tohtorinväitöksistä oli naisten töitä. Vuonna 2000 tohtoriksi valmistuneista jo 47 prosenttia oli naisia.
Elina Kervinen
