Aasialainen nykyelokuva osoittaa tämän tästä kykynsä kuvata äärimmäisiä tunnetiloja, jotka pehmittävät paatuneenkin katsojan. Keskeisten ohjaajien Kim Ki-Dukin, Takeshi Kitanon ja Wong Kar Wain ihmisyyden analyysit tapaavat muistuttaa shokkiterapiaa. Elokuvien päähenkilöiden hillitty olemus tekee äärimmäisten ratkaisujen seuraamisesta erityisen kipeän kokemuksen.
Wong Kar Wain hartaasti odotettu uusi elokuva, 2046, ei tee poikkeusta. Tekijöiden vaikenemisen takia Wongin luultiin pitkään tekevän scifiä. 2046:n sisältö pysyi salaisuutena elokuvan viimekeväiseen Cannesin elokuvajuhlien kilpailusarjan näytökseen asti.
Tieteisspektaakkelia odottaneet saivat pettyä: 2046 on teemoiltaan ja juoneltaan jatkoa Wongin edelliselle elokuvalle In the Mood for Love (2000). Edeltäjänsä lailla 2046 sijoittuu pääosin 1960-luvun Hong Kongiin ja käsittelee rakkauden ja muistin suhdetta. Molempien elokuvien pääosassa nähdään karismaattinen Tony Leung.
In the Mood for Lovessa Leungin esittämä Chow rakastuu naapurinsa vaimoon ja pakenee mahdotonta rakkauttaan. Muistoiltaan hän ei kuitenkaan pääse karkuun – halusi tai ei.
2046:ssa toimittajan ja kioskikirjailijan hommia paiskiva Chow löytyy keskeltä uutta näennäisen kevyttä elämää, jossa naiset vaihtuvat, mutta huvitukset pysyvät. Kevyenä hän haluaa elämänsä pitääkin. Kertaalleen sydämensä silpunnut Chow tyytyy mieluummin rakkauden rippeisiin, kuin ottaa riskin saada uudelleen turpiinsa. Luvulla 2046 on kaksi merkitystä. Se on In the Mood for Loven keskeisenä rakkauden näyttämönä toimineen hotellihuoneen numero. Samoin 2046 on Chown elokuvassa kirjoittaman tieteistarinan mystinen tila, missä mikään ei koskaan muutu. Se on kuin pakopaikka, jossa surun henkisesti amputoimat voivat vajota menetetyn onnen kaipuuseen. Koska mennyttä ei voi muuttaa, siihen jämähtämisen hintana on kadotukseen joutuminen. Vain yksi muutosta halunnut sielu kuuluu 2046:sta palanneen.
New York Times tituleerasi hiljattain Wong Kar Waita nykyelokuvan johtavaksi romantikoksi. Tunnustus kielii elokuvaromantiikkaan kohdistuvien odotusten murroksesta: Wongin elokuvissa rakastuminen muistuttaa avosydänhierontaa. 2046:ssa kuvien ja musiikin hypnoottinen kauneus luovat epäonniselle rakkaudelle niin hivelevän kontrastin, että se alkaa näyttää kaksin verroin raadollisemmalta.
Elokuva alkaa lauseella, joka avaa 2046:n maailmankuvan ytimen: kaikki muistot ovat kyynelten jättämiä. Muistot tekevät ihmisistä ihmisiä sekä hyvässä että pahassa, jos pystyy olemaan jäämättä niiden vangiksi.
Matti Rämö
2046 elokuvateattereissa 26.11.
