Ruotsin sosiaali- ja terveysministeriö onnistui nostattamaan kunnon mediamyrskyn tiedotuskampanjallaan. Syksyllä käynnistetty, nuorille tytöille suunnattu Flicka-kampanja kannusti mediakritiikkiin ja halusi kasvattaa tyttöjen itsetuntoa.
Kohun aiheuttaneet tv-mainokset pureutuvat viihteen seksistisyyteen ja julkisuuden ulkonäkökeskeisyyteen. Niissä ammutaan suoraan joukkotiedotusvälineiden johtoa päin.
Hip hop -videota parodioivassa filmissä näytetään ensin, kuinka aggressiivinen räppäri laukoo bitch-alkuisia säkeitä takapuolta pyörittävien puolialastomien kaunotarten keskellä. Sitten yksi naisista kääntyy kameraa kohti ja kysyy: ”Haluatko tietää, miksi kaikkien musiikkivideoiden pitää näyttää tältä? Kysy Universal Musicin toimitusjohtajalta Mårten Aglanderilta.”
Lopuksi ruutuun ilmestyy toimitusjohtajan puhelinnumero.
Toisessa filmissä tyylitellään paljastelevaa Big Brother -realitytelevisiosarjaa ja kehotetaan katsojia kysymään viitoskanavan toimitusjohtaja Manfred Aronssonilta: ”pitääkö televisiossa harrastaa seksiä, jos haluaa itsensä esiin?”
Kolme televisiokanavaa kieltäytyi esittämästä filmejä, vaikka sosiaaliministeriön kampanjapäällikön Sara Damberin ja filmit suunnitelleen mainostoimisto Forsman och Bodenforsin Silla Öbergin mukaan esittämisestä oli jo alustavasti sovittu.
Suora syyttely oli liikaa televisiokanavien johdoille. Ne vetosivat Ruotsin lakiin, joka kieltää ”mielipidemainosten” esittämisen.
”Se oli huono tekosyy”, sanoo Silla Öberg.
Hänen mukaansa televisiokanavat näyttävät perinteisesti yleishyödyllisiä filmejä ilmaiseksi.
”Kuten yleensä, ne lupasivat näyttää nämä filmit, jos niille on tilaa. Aina ennen tilaa on löytynyt”, Öberg sanoo.
Öberg perustelee johtajiin iskeviä filmejä halulla tehdä yleisestä ja epämääräisestä ilmiöstä konkreettinen.
”Seksismi ja julkisuuden ulkonäkökeskeisyys ovat kaikkialla. Ilmiöstä kuuluu vastuu kaikille, mutta siksi kukaan ei ota siitä vastuuta. Me halusimme tehdä aiheesta hahmotettavan.”
Öberg kertoo, että mainostoimisto varmisti lakimiehiltään, että viihdeteollisuuden johtajia voi käsitellä nimellä, kun asia koskee heidän työtään eikä henkilökohtaista elämää.
”Arvasimme, että nämä herättävät kohua, mutta arvelimme, että filmit näytettäisiin.”
Vaikka filmejä ei näytetty televisiossa, Flicka -kampanjan suunnittelijat voivat hykerrellä tyytyväisinä. Aihe nousi sanomalehtiin ja television keskusteluohjelmiin moneksi päiväksi. Eivätkä kansankodin räväkät sosiaalitädit ole luovuttaneet: he kannustavat levittämään mainokset sisältävää internetlinkkiä.
Tähän mennessä noin 60 000 ihmistä on nähnyt filmit verkosta.
”Nyt kaikki tietävät, mikä on Flicka-kampanja”, Silla Öberg sanoo.
Heli Suominen
www.flicka.org
