Taideteollinen korkeakoulu on käynnistänyt merkittävän yhteistyön TeliaSoneran kanssa. Teleyhtiö sponsoroi vuosittain kahden opiskelijan opintoja tai työharjoittelua ulkomailla 17 000 euron apurahalla.
Taideteollisen korkeakoulun rehtorin Yrjö Sotamaan mukaan sopimus on taloudelliselta arvoltaan kaikkien aikojen suurin sponsorointisopimus, jonka koulu on tehnyt.
”Yhteistyö tukee hienolla tavalla opiskelijoitamme. Korkeakoulu ei saa tästä rahaa”, Sotamaa sanoo.
TeliaSoneran mukaan sopimuksen käytännön toteutusta ei ole vielä lyöty lukkoon. Toinen apuraha on myönnetty muotitaiteilija Elena Kihlmanille, toinen on vielä auki. TeliaSoneran sponsorointijohtajan Jari Elon mukaan yhteistyö tarkoittaa myös sitä, että yhtiön liikemerkki nähdään tulevaisuudessa ainakin TaiKin esitteissä ja näyttelyissä.
Elon mukaan se ei kuitenkaan ole tärkeintä – vaan kumppanuuden luoma verkosto. Yritys soveltaa taiteilijasponsorointiin kehittämäänsä mallia, jossa yritys sponsoroi urheilijoita ja auttaa näitä luomaan uraa auttavia verkostoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jo menestyvä urheilija saa nuoria kummiurheilijoita, joille jakaa kokemuksiaan. TeliaSonera sponsoroi taikilaisten lisäksi Sibelius-Akatemiaa, jossa laulajat Lilli Paasikivi ja Tommi Hakala toimivat nuorten opiskelijoiden kummeina.
Sponsorisopimus on esimerkki siitä, kuinka Taideteollinen korkeakoulu panostaa yritysyhteistyöhön. Viime vuonna koulu sai suoraan yrityksiltä 710 000 euroa opetusministeriön myöntämän 25 miljoonan euron budjetin päälle. Lisäksi TaiKin maksulliseen koulutukseen osallistuu sekä yksityishenkilöitä että yritysten palkollisia.
”Raha ei ole yhteistyön pääsyy, vaikka se on tietenkin tärkeää. Koulutamme ihmisiä ennen kaikkea elinkeinoelämän palvelukseen, ja yhteistyö tukee koulutusta”, rehtori Yrjö Sotamaa sanoo.
Hänen mukaansa yritysrahoituksessa on ongelmiakin.
”Emme ota vastaan mitä tahansa rahaa, vaan yhteistyön täytyy tukea toimintaamme. Yritykset haluavat pitää yhteistyön tulokset usein salaisina, mutta meidän kantamme on, että tulosten pitää olla julkisia.”
Rehtorin mukaan yritysten kanssa tekevät eniten yhteistyötä koulun teollisen muotoilun, muotitaiteen ja graafisen suunnittelun koulutusohjelmat. Graafisessa suunnittelussa tehdään paljon yritysprojekteja, joissa koulu myy opiskelijoiden palveluja yrityksille tai yhteisöille. Projekteihin kuuluu esimerkiksi yritysesitteiden, liikemerkkien tai pakkausten suunnittelua.
Opiskelijat, projektin toteuttajat, eivät rahoja näe, vaan niistä kilahtaa heille opintoviikkoja. Graafisen suunnittelun yritysprojekteista vastaava professori Matti Remes kertoo pyrkivänsä siihen, että yrityksille saadaan myytyä projekteja noin 100 000 euron edestä vuodessa.
”Se on realistinen näkemys. Osa projekteista menee yli 10 000 euron, vaikka monet ovat pienempiä.”
Remeksen mukaan projektit tuovat osastolle resursseja, joita ei muuten olisi. Opiskelijat tutustuvat työelämään, ja yritykset saavat mahdollisuuden löytää uusia kykyjä.
”Jos tekisimme näitä ilmaiseksi, se olisi epäreilua muille graafikoille ja mainostoimistoille. Ei olisi toisaalta meidän etumme, että koulun laitteilla ja ajalla opiskelijat tekisivät omia maksullisia projektejaan.”
Graafisen suunnittelun opiskelijoista moni on tyytyväinen projekteihin. Korkeakoulun hallituksen opiskelijajäsenestä Joonas Juutilaisesta on hyvä, että opiskelijaprojekteilla hankitaan rahaa omaa osastoa varten.”Ei ole itsestään selvää, että meillä ylipäänsä on tällaista korkeakouluopetusta, joka on ilmaista.”
”Jos projekteista maksettaisiin jokin prosenttiosuus opiskelijoille, kukaan ei ehkä haluaisi enää tehdä muita kuin sellaisia projekteja, joista saa rutosti tuohta, eikä kukaan tekisi enää yleishyödyllisiä projekteja.” Kaikkia ei kuitenkaan miellytä muiden piikkin tehtävä työ.
”Joskus se tuntuu orjatyövoimalta. Tein kevättalvella projektin, jossa tilaaja halusi koko ajan lisää muutoksia ja lisäyksiä. Tein sitä koko kevättalven ja sain kolme opintoviikkoa”, kertoo eräs maisteriopiskelija. Arvostelijat eivät kuitenkaan halua nimeään julkisuuteen.
”Ohjaaja oli kiireinen, emmekä missään vaiheessa saaneet kunnon opastusta siihen, miten tilaajan kanssa piti toimia. Kun emme tienneet, paljonko koulu sai rahaa, oli vaikea vetää rajaa siihen, mitä teemme ja mitä emme”, opiskelija sanoo.
Helmikuussa työssään aloittaneen Remeksen mukaan opiskelijat saavat vastaisuudessa halutessaan tietää, minkä hintaisissa projekteissa he ovat mukana. Siinä oppii työnsä arvon markkinoilla. Remes aikoo kehittää myös projektien ohjausta.
”Opiskelijat vääntävät kättä tilaajien kanssa, ja se kuuluukin asiaan ja on osa oppimista. On totta, että kiire näkyy kaikkialla. Siitä opiskelijat voisivatkin nostaa metelin, kuinka niukoilla resursseilla graafinen osasto toimii”, hän sanoo.
Remeksen mukaan yritysrahoituksen etsiminen on tulevaisuuden suunta, jota ei voi välttää.
”Minusta tässä ei ole mitään kielteistä, etenkin kun rahoituksessa on näköpiirissä kiristymistä.”
Heli Suominen
