Pian pääsee äänestämään. En ole vielä täyttänyt yhtään vaalikonetta enkä käynyt yhdessäkään vaalipaneelissa, mutta sormeni syyhyävät jo.
Yliopisto-opiskelijat äänestävät kaikista nuorista yleisimmin. Nuorisotutkimusverkoston tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa kertoo aikovansa äänestää kunnallisvaaleissa. Ennusteiden mukaan silti reilusti alle puolet koko alle kolmekymppisten sukupolvesta äänestää.
Kunnallisvaalit ovat Helsinginkin kokoisessa kaupungissa asia, jonka voi helposti ottaa omakseen. Kunnanvaltuustojen päätökset vaikuttavat arkeen terveyskeskuksista terassien aukioloon.
Teoriassa kunnallispolitiikka on siis äärimmäisen kiinnostavaa ja tärkeää. Käytännössä se on jäänyt ajastaan jälkeen, ja sitä hallitsee edelleen keski-ikäisten ja suurten ikäluokkien rintama, joka puhuu monet äänestäjät nukuksiin. Sen edustajat äityvät valtakunnanpolitiikassa Ylen toimitusjohtajavalintafarssin kaltaisiin onnettomiin toilailuihin. Kahden kansanedustajan, Jouni Backmanin (sd.) ja Markku Laukkasen (kesk.) niljakkaan näköinen veljeily oli demokratian imagolle mieletön takaisku.
Tulevissa vaaleissa lämmittää mieltä se, että puolueet ovat saaneet koottua listoilleen aiempaa enemmän alle kolmekymppisiä ehdokkaita. Heitä oli viime kunnallisvaaleissa 10,4 prosenttiä, nyt 11,3 prosenttia kaikista ehdokkaista.
Nuorille ehdokkaille voi heittää spesiaalipallon nuorten äänestämisestä. Nuorisotutkimusverkoston mukaan nuoret luottavat enemmän suomalaisiin ja kansainvälisiin järjestöihin kuin puolueisiin tai poliitikkoihin. Fiksut nuoret ehdokkaat voivat vaikuttaa siihen, kuinka tahmaiselta peliltä demokratian toteuttaminen näyttää. Lehmänkaupat kuuluvat politiikkaan, mutta niitäkin voi avata niin, että peli näyttäytyy keinona vaikuttaa ja jopa ajaa ihanteita.
Äänestäjien ei pidä päästää itseään tai valtuutettuja liian helpolla. Vaalien ei pitäisi jäädä yhden illan jutuksi, jota tuskin muistetaan seuraavana päivänä. Ennen äänestystä kannattaa harkita, kenen kelkalle on antamassa vauhtia ja miksi. Jos oma ehdokas pääsee läpi, vaalien jälkeen kannattaa vallankäyttäjää valvoa ja sparrata vaikka sähköpostilla. Jos oma ehdokas ei nouse valtuustoon, postilla voi pommittaa saman puolueen valtuutettua.
Olen lähettänyt muutaman kerran sähköpostia kansanedustajalle tai kunnallisvaltuutetulle – ja saanut joskus vastauksenkin. Poliitikot ovat tuntuneet jopa ilahtuvan asiallisesta henkilökohtaisesta palautteesta. Ja jos eivät ilahdu, niin sitten he ovat väärässä tehtävässä.
Heli Suominen
