Manhattanin pohjoispäässä New Yorkissa toimiva Columbian yliopisto kuuluu maailman kymmenen parhaan yliopiston joukkoon. 32 000 euron lukukausimaksuja maksavat opiskelijat ovat ylpeitä opiskelustaan huippuprofessorien opastuksella New Yorkin ydinkeskustassa. Kampuksella suuri osa opiskelijoista on pukeutunut huppareihin, lippalakkeihin tai t-paitoihin, joissa yliopiston nimi lukee isolla.
Huikeat lukukausimaksut kattavat asumisen ja terveydenhuollon. Asuntolat omistava yliopisto on myös juridisesti vastuussa opiskelijoiden turvallisuudesta. Columbiassa onkin huolestuttu Yhdysvaltain oikeusviranomaisten opiskelijatutkimuksista, joiden mukaan 16 prosenttia naispuolisista opiskelijoista joutuu seksuaalisen väkivallan tai häirinnän uhriksi opiskelunsa aikana. Lukuvuodessa tuhannesta naisesta 32 raiskataan tai yritetään raiskata.
Seksuaalirikosten ehkäisy ei kuitenkaan ole helppoa, kertoo yliopiston seksuaalisen väkivallan vähentämisprojektia johtava Maura Barley, joka on itsekin Columbian kasvatti. Hänen mukaansa eliittiyliopiston opiskelijoilla on asenneongelma.
”Kutsun sitä akateemiseksi arroganssiksi. Olen usein kuullut kommentin, että raiskauksien ehkäisyä tarvitaan ehkä jossain Ohion yliopistossa, mutta ei kai nyt Columbiassa. Raiskauksia tehdään kuitenkin yhtä paljon hyvissä kuin huonoissakin yliopistoissa.”
Barleyn yksikkö valistaa opiskelijoita sekä käsittelee raiskausepäilyjä. Jos opiskelija ilmoittaa tulleensa raiskatuksi, toimisto kokoaa kahdesta opettajasta ja yhdestä opiskelijasta paneelin, joka kuulee osapuolia.
Paneeli ei ole oikeusistuin, vaan se arvioi, onko yliopiston häirinnän kieltävää ohjetta rikottu. Jos paneeli päätyy langettavaan päätökseen, dekaani määrittää häirintään tai väkivaltaan syyllistyneelle opiskelijalle rangaistuksen. Se voi olla yhdyskuntapalvelua, terapiaa tai jopa erottaminen. Toimisto myös auttaa uhria ja syytettyä hakemaan apua, vaihtamaan toiselle kurssille tai eri asuntolaan. Toimisto neuvoo myös, miten uhri voi halutessaan tehdä rikosilmoituksen.
Tänä vuonna keskukselle on ilmoitettu vain kahdesta tapauksesta. Viime vuonna tapauksia oli kolme. Barleyn mukaan asenteet ovat suurin este tehokkaalle raiskauksien ehkäisylle.
”Sekä nais- että miespuolisilla opiskelijoilla on tapana syyllistää uhria. Monet ajattelevat, että koska tyttö oli hiprakassa ja jutteli pojan kanssa, hän on suostunut seksiin. Taustalla on ajatus, että eihän fiksuja naisia raiskata ja että eihän raiskauksia tapahdu koulutettujen ihmisten joukossa. On kuitenkin täyttä hölynpölyä, että seksuaalinen väkivalta olisi vain jokin syrjäytymisen ilmentymä.”
Opiskelijatutkimuksen mukaan vain yhdessä tapauksessa kymmenestä raiskaaja on uhrille tuntematon. Useimmin raiskaaja on poikaystävä tai opiskelututtu ja raiskaus tapahtuu uhrin asunnossa. Tutkimusten mukaan raiskaajat myös harrastavat seksiä keskimääräistä enemmän.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n sosiaalipoliittinen sihteeri Tiia Aarnipuu pitää hyvänä, että raiskauksien ehkäisemiseksi työskennellään. Hänestä Columbian malli ei kuitenkaan ole onnistunut.
”Liian voimakas painotus puheeseen seksuaalirikoksista ei alenna kynnystä puhua lievemmistä häirinnän muodoista”, Aarnipuu sanoo.
Helsingin yliopistossa on nykyisin yksi tasa-arvovastaava, joka voi neuvoa avun saamisessa sekä viedä tapauksia yliopiston tasa-arvotoimikunnan käsittelyyn. Aarnipuu itse on toinen ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöistä. Vuosittain muutama opiskelija hakee HYY:stä keskusteluapua häirintätapauksissa.
Aarnipuu parantaisi Helsingin yliopistossa asioita muilla keinoin kuin professoreista koostuvalla raiskauksia käsittelevällä paneelilla.
”Jokaisella kampuksella voisi olla tasaarvoyhdyshenkilö, joka voi auttaa eteenpäin. Lisäksi yliopistolle voitaisiin palkata yksi tasa-arvotyöhön koulutettu sosiaalityöntekijä. Tärkeintä olisi ennaltaehkäisevä työ, ja esimieskoulutuksella on tärkeä merkitys. Columbian mallin voi nähdä myös haluna pitää yliopiston julkikuva kunnossa.”
Columbian Maura Barley perustelee yliopiston toimintamallia yliopiston kasvatustehtävällä. ”Opiskeluaikana epäterveitä asenteita voidaan vielä muokata. Myös häirintään syyllistyneellä on mahdollisuus ymmärtää tehneensä väärin ja korjata käytöstään niin, ettei loppuelämä ole pilalla.”
Tommi Laitio
kuvitus Jenni Rope
