Varoitus! Tiedossa opiskelijaelämää

T:Teksti:

Valtio-oppia opiskeleva Eetu Paloheimo viettää tämän lukuvuoden Alankomaissa Groningenin yliopistossa. Hän on päättänyt säästää yliopiston lähettämän terveysoppaan muistutuksena kaikesta isosta ja pienemmästä pahasta, mitä vaihto-opiskelija saattaa kohdata.
    Aluksi oppaassa esitellään perinteiseen tapaan kulttuurishokkia ja opiskelijoiden terveyspalveluita.
    Seuraavilla sivuilla käsitellään huumeita. Toisaalta varoitellaan huumeiden vaaroista, mutta samalla kerrotaan mistä sallittuja kannabistuotteita saa ostaa. Kappaleen alaotsikot ”Miten toimia hätätilanteessa”, ”Mitä tehdä, kun ystäväsi on tajuton” sekä ”Mitä tehdä, kun ystäväsi on YHÄ tajuton” ovat karua luettavaa.
    Oma kappale on varattu ohjeille miten toimia, jos huomaa haluavansa vaihtovuoden aikana keskustella jonkun kanssa seksuaalisesta suuntautumisesta. ”Oppaan loppusivuilla on myös hollannin kielellä iskurepliikkejä kuten ”Bij jou of bij mij?”, mikä tarkoittaa ”Sinun luoksesi vai minun luokseni?”
    Toisen valtio-opin opiskelijan Antti Kallion vaihtoyliopisto on Indiana University of Pennsylvania. International Student Exchange Programin eli ISEP:in Yhdysvaltoja käsittelevä opas sisältää ohjeistusta suurkaupunkien ryöstöistä ja päällekarkauksista, sukupuolitautien ehkäisystä sekä lähimmän AA-kerhon yhteystiedot. Sieltä saa palvelua niin englannin, ranskan kuin espanjan kielelläkin.
    Antti Kallio ymmärtää, miksi alkoholin käytöstä oppaassa varoitellaan: ”USA:ssa alkoholia saavat nauttia vain 21 vuotta täyttäneet, ja määräyksien rikkomisesta seuraa kunnon sanktiot. Jos vaihtari ei tätä tiedä, hän saattaa joutua yllättäviin vaikeuksiin. Amerikkalaisissa asuntoloissa on oikeasti oltava varovainen alkoholin suhteen.”

Siinä missä toisissa oppaissa varoitellaan suuren maailman pahuuksista, toisten sävy muistuttaa enemmän partiolaisten leirikirjaa. Lontoon University of Westminster kehottaa tervetuliaisoppaassaan ottamaan mukaan herätyskellon ja paristot sekä pitämään aina sateenvarjon mukana sateisella säällä.
    Lisäksi yliopisto varoittaa tuomasta useita pareja kenkiä: ”On parempi jättää kotiin ne kengät, jotka sopivat vain sen yhden tietyn mekon kanssa.” Oppaassa vihjaillaan myös, että moni vaihto-opiskelija(tar?) pakkaa mukaan liikaa mekkoja.
    Kenkien sijasta Westminster suosittelee pakkaamaan paljon julisteita ja kuvia rakkaalta kotiseudulta, koska ”asuntolan seinät ovat tyhjät”. Westminsterissä ollaan joko huumorimielellä tai sitten aliarvioidaan vaihtoon tulevaa. Suomalaiset opiskelijat ovatkin keskimäärin vanhempia kuin brittiylioppilaat.
    Yliopiston opiskelijavaihdon koordinaattori Inka Yli-Hakkola on nähnyt monenlaisia oppaita. Hänestä vaihto-opiskelijan kannattaa lukea oppaat ja poimia ne ohjeet, joita hän tarvitsee.
    Amerikkalaisissa oppaissa pyritään Yli- Hakkolan mukaan ottamaan kaikki mahdollinen huomioon myös sen takia, että osa ulkomaisista opiskelijoista maksaa opiskeluistaan ja vaatii ehkä siksi Yhdysvaltainjaksoltaan enemmän kuin stipendien tai opintotuen varassa matkaan lähtevät.
    Oppaita kirjoitetaan tilanteessa, joissa niiden pitäisi vastata kaikista kulttuureista ja lähtökohdista tulevien lukijoiden kysymyksiin. ISEP-oppaan yksityiskohtaiset ehkäisyohjeet eivät ole kaikkialla maailmassa yhtä tuttuja kuin terveystiedon tunneilla istuneille suomalaisille.

Helsingin yliopisto lähettää kaikille tänne tuleville ulkomaalaisille opiskelijoille saman perusoppaan. Se on kattava ja asiallinen katsaus suomalaiseen yhteiskuntaan ja yliopiston palveluihin.
    Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden opintoneuvojan Robert Rambergin mukaan sisällöstä haluttiin mahdollisimman neutraali, koska opasta lukevat hyvin eri-ikäiset ja erilaiset opiskelijat.
    Helsingissä luotetaan siihen, että opiskelijat tietävät miten toimia ja elää asiallisesti myös kotimaansa ulkopuolella.
    Talven pakkasia varten on selviytymisohjeita lapasten ja pipon käytöstä, mutta muuten jokaisen pitäisi osata pakata matkalaukkunsa itse.
    Kerrotaanko Suomeen tuleville opiskelijoille maamme juomakulttuurista? Helsingin oppaassa kerrotaan ajokortin hankkimisesta ja samassa yhteydessä korostetusti myös humalassa ajamisen rikosoikeudellisista seuraamuksista. Ramberg selittää tätä sillä, että Suomen lait ovat rattijuoppouden suhteen tiukemmat kuin monissa muissa maissa.
    Muutoin opas ei esittele suomalaista viinapäätä tai varoittele liiasta pussikaljoittelusta. Ramberg ei pidä erityistä alkoholiosiota tarpeellisena:
    ”Suomen hinnat perinteisissä opiskelijajuomissa oluessa ja viinissä ovat vielä sen verran kalliita verrattuna vaikkapa Keski-Eurooppaan, että tuskin kukaan tänne tuleva ratkeaa juomaan alhaisten kustannusten takia”, hän sanoo.
    Ohjeita voisi tosin kaivata suomalaisen juhlijan kohtaava ulkomaalainen. ”Mitä tehdä, kun ystäväsi oksentaa YHÄ kengillesi” -kohta puuttuu ainakin toistaiseksi.

Kaisa Leinonen

Kirjoittaja lähti juuri vaihtoon Westminsterin yliopistoon ja aikoo varoituksista huolimatta pakata mukaansa lukuisia kenkäpareja.