Huhtikuussa elämä hymyili Esa Perkiölle. Graduaan viimeistelevä opiskelija ja entinen SYL:n hallituksen puheenjohtaja oli juuri saanut työpaikan väitöskirjan tekijänä Biotekniikan instituutissa, yhdessä Helsingin yliopiston erillislaitoksista. Työsopimus oli suullinen, mutta tie tohtoriksi oli auki. Siltä ainakin näytti.
Toukokuussa Perkiö pyysi Biotekniikan instituutista kirjallista työsopimusta. Instituutista kerrottiin, että palkkaamista pitikin vielä miettiä. Viikon kuluttua instituutti ilmoitti Perkiölle, ettei häntä otetakaan töihin.
Ylioppilaslehden tietojen mukaan instituutti perui Perkiön palkkaamisen, koska Perkiö herätti Biotekniikan instituutissa epäluottamusta arvosteltuaan Helsingin yliopiston hallituksessa erillislaitoksien perustamista.
Vuosina 2001 ja 2002 yliopiston hallituksen eli konsistorin opiskelijajäsenet vaativat, että yliopistolla pitäisi olla yleiset suuntaviivat erillislaitosten perustamiselle ja niiden rahoitukselle. Erillislaitokset ovat tiedekuntiin kuulumattomia tutkimusyksiköitä, joiden rahoituksesta konsistori päättää. Opiskelijat arvostelivat myös sitä, että erillislaitosten henkilökunnan ei tarvitse antaa opetusta.
Perkiö oli konsistorin opiskelijajäsen erillislaitoskiistan aikaan. Hän oli myös yksi erillislaitoskritiikin kärkihahmoja.
Tammikuussa 2002 konsistori käsitteli Neurotieteen erillislaitoksen perustamista. Tuolloin Perkiö esitti päätöksen lykkäämistä, jotta erillislaitosten rahoituksen periaatteet voitaisiin selvittää.
Äänestys päättyi 11-13, eikä Perkiön esitystä päätöksen lykkäämisestä hyväksytty. Konsistori perusti neurotieteen erillislaitoksen, jonka kanssa Biotekniikan instituutti tekee tiivistä yhteistyötä.
Kun Perkiö ei saanut työpaikkaa, hän vaati korvausta työsuhteen laittomasta päättämisestä. Kumpikaan osapuoli ei halunnut lähteä oikeuteen, joten asia päätettiin sopia rahakorvauksella.
Helsingin yliopisto maksoi Perkiölle neljän kuukauden palkan, 6744 euroa. Samalla sovittiin, ettei kummallakaan osapuolella ole enää vaatimuksia asiassa. Sopimuksessa kerrotaan, että Perkiö ja instituutti ovat käyneet neuvotteluita määräaikaisen työsopimuksen kirjoittamisesta. ”Riidanalaiseksi on jäänyt, syntyikö osapuolia sitova määräaikainen työsopimus”, sopimuksessa lukee.
Siinä on myös kohta, joka velvoittaa molemmat osapuolet vaikenemaan sopimuksen sisällöstä.
Luonnontieteiden akateemisten liiton toiminnanjohtajan Jari Lehdon mukaan työsuhteiden laittomista päättämisistä ilmoitetaan ammattiliittoon lähes joka viikko. Julkisella sektorilla päättämiset ovat harvinaisia, mutta yksityisissä yrityksissä varsin yleisiä.
Yleensä laittomat irtisanomiset ja purkamiset sovitaan ilman oikeudenkäyntiä, koska lopputulos on lähes sama. Asiasta sopiminen on myös helpompaa kuin käräjöinti. Salassapito on Lehdon mukaan tavanomainen pykälä työsuhteisiin liittyviä riita-asioita sovittaessa.
Biotekniikan instituutti kiistää, että riita johtuisi Perkiön toiminnasta konsistorissa. ”Minä kiistän poliittisen syrjinnän olemassaolon, enkä näe siihen perusteita”, hallintojohtaja Arto Halinen sanoo.
Halisen mukaan Perkiöllä ja palkkaamisesta vastanneella tutkimusryhmän johtajalla on ollut erilainen käsitys siitä, onko Perkiölle luvattu työpaikka.
”Ryhmänjohtajalla on kai oikeus sanoa, että hän ei halua tätä ihmistä siihen ottaa”, Halinen huomauttaa.
Tutkimusryhmän johtaja ei halunnut kommentoida tapausta mitenkään. Myös Perkiö kieltäytyy kommentoimasta asiaa. ”Olen ymmärtänyt, että vaitiolosuojan sisältävän sopimuksen taustasta keskusteleminen ei ole tapana, enkä näe tarvetta kommentoida asiaa”, hän toteaa.
Perkiön aikainen konsistorin opiskelijajäsen Elina Moisio kertoo, että konsistorin nykyiset ja entiset jäsenet ovat keskustelleet tapauksesta ja sen vaikutuksista yliopistoon. Moision mielestä Perkiön kohtelu luo varjon opiskelijoiden osallistumiselle yliopiston hallintoon.
”Perkiötä rangaistaan siitä, että hän on tehnyt työtä tämän yhteisön hyväksi”, Moisio hämmästelee.
Opiskelijat eivät välttämättä uskalla enää puhua oman alansa asioista, koska arvostelu saattaa vaarantaa työpaikan tulevaisuudessa. Samalla kuitenkin oma ala on se, josta opiskelijat tietävät parhaiten.
”Opiskelijaedustajat ovat olleet niin hyväuskoisia. Kukaan ei ole aikaisemmin miettinyt, että konsistorissa toimiminen voisi vaikuttaa meidän tekemisiimme yliopistolla”, Moisio sanoo.
Esa Mäkinen
