Ei mitään peräkammarin naisia. Nana Salomaassa ja Susanna Muurmannissa on Amanda-henkeä. He ovat Suomen ensimmäisen vain naisille tarkoitetun nuorkauppakamarin perustajajäseniä.
Espoossa vakuutusyhtiö Tapiolan pääkonttorin ovista lappaa sisään kovaäänistä sakkia. Havis Amandan Nuorkauppakamarin kaikkien aikojen ensimmäinen vuosikokous on alkamassa.
Parikymmentä jakkupukuihin sonnustautunutta naista kättelee, halailee ja rupattelee rennon oloisesti jo harppoessaan rappuja toisen kerroksen auditorioon.
Kaikilla on yllään samanlainen punainen paita, jonka rinnassa lukee AMANDA SISTER. Paidat osoittavat, kuka kuuluu viime marraskuussa perustettuun, Suomen ainoaan pelkästään naisille tarkoitettuun nuorkauppakamariin.
Näillä naisilla on rahaa. Ja valtaa. Ja tyylitajua. Tai ainakin he saavat sen näyttämään siltä. Vain harvoin näkee kerralla yhtä paljon korkealaatuisia villakankaisia jakkupukuja, italialaisia korkokenkiä, hyvin hoidettuja hiuksia ja oikein valittua huulipunaa.
Suurin osa Amandoista näyttäisi olevan kolmenkympin seutuvilla – siis siinä nälkäisimmässä työiässä. Ja juuri heidänlaisiaan kiinnostaa eniten nuorkauppakamaritoiminta: Suomen noin 90 nuorkauppakamarin yhteisenä visiona on olla Suomessa tunnettu sekä arvostettu kansainvälinen johtamiskoulutus- ja itsensäkehittämisjärjestö. Kaikkiaan jäseniä on lähes 5 000, kaikki alle nelikymppisiä.
”Oletko meidän uusi koejäsen”, kysellään auditorion ovella kohteliaasti kaikilta amandapaidattomilta tuntemattomilta. Havis Amandan Nuorkauppakamarissa on kaksikymmentä perustajajäsentä, mutta jäsenyydestä kiinnostuneita olisi lisää kasapäin. On kuitenkin selvää, ettei kuka tahansa voi olla Amanda.
”Ensin koejäsenyydestä kiinnostunut henkilö keskustelee kamarimme varapuheenjohtajan kanssa siitä, kannattaako hänen hakea koejäseneksi. Jos näin päätetään tehdä, henkilö tulee kertomaan hallitukselle, mitä hän voisi tarjota Amandoille. Nuorkauppakamarilaiset ovat yleensä töissä liike-elämässä, ja meidänkin kamarimme hakee mahdollisimman monen eri alan asiantuntijoita”, kertoo Susanna Muurman, Havis Amandan Nuorkauppakamarin puheenjohtaja. Hänen koodin mukaisen jakkupukunsa erikoisuutena on arvovaltainen turkiskaulus.
Koejäseniä on tällä hetkellä neljä. Varsinaisina jäseninä on muun muassa projektipäällikköjä, business analystejä, henkilöstöjohtajia, myyntipäällikköjä, markkinointipäällikköjä. Puheenjohtaja Muurman työskentelee AD:na mainostoimistossa.
Verkkareihinkin joskus pukeutuvalla pätkätyöläis-humanistilla tuskin olisi Amandoille mitään ”tarjottavaa”?
”Kuka tahansa voi pyrkiä meidän jäseneksi, mutta kyllä se on niin, että kaikki Amandat ovat samanhenkisiä ja -tyylisiä. Sen näkee heti, onko tyypissä Amanda-henkeä vai ei”, Muurman, everstin tytär, ilmoittaa.
Mistä sen näkee?
”Sen vain näkee.”
”Perustelut Tapiola Pankille”, lukee auditorion valkokankaalla, kun Tapiolan markkinointipäällikkö Heli Kivioja aloittaa powerpoint-esityksen yrityksensä uudesta aluevaltauksesta, verkkopankista.
”Se vaati koko maahan vain kaksikymmentä asiakaspalvelijaa. Eikä palvelumaksuja ole ollenkaan”, Kivioja kertoo ylpeänä.
Kivioja ei ole pyrkimässä Amandoihin, vaikka hän tapaamisen emäntä onkin – halutessaan hänellä kyllä luulisi olevan siihen saumaa. Ensisijaisesti nuorkauppakamareista haetaan verkostoitumiskumppaneita. Markkinointipäällikkö Kiviojalla on siihen sopiva ammatti ja asema, hän pystyy järjestämään yritysvierailun – hänessä on siis Amanda-henkeä. Hänellä on tarjottavaa.
Havis Amandan tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa, vaan kyse on tietynhenkisestä järjestötoiminnasta. Kulujen peittämiseksi kuitenkin tarvitaan sponsoreita – tai kuten Amandat sanovat, yhteistyökumppaneita.
”Esimerkiksi Kalevala Koru, joka on lahjoittaa Amandoille puheenjohtajan hopeiset käädyt, sopii yrityksenä hyvin meidän arvomaailmaan”, kertoo Amandojen tiedottaja Nana Salomaa.
Mutta mikä se on se arvomaailma? Tiedottaja Salomaa ja puheenjohtaja Muurman puhuvat sen verran sujuvaa markkinointisuomea, että perusasioista ei tahdo saada millään selvää. Puhetta yhteistyökumppaneista, projekteista, profiloinnista, Amanda-hengestä ja sen semmoisesta kyllä riittää – mutta mitä he oikeastaan tekevät?
”Me tehdään meille mielekkäitä juttuja. Toiminta käsittää koulutusta, lähinnä johtajakoulutusta, sekä muuta itsensä kehittämistä. Koska toiminta on kansainvälistä, osa koulutuksista järjestetään ulkomailla. Meillä on myös aika paljon juhlia”, Muurman luettelee.
Ahkeria Amandat ainakin ovat. Neljän kuukauden olemassaolonsa aikana he ovat järjestäneet muun muassa ruusutempauksen, jossa he jakoivat tuhat ruusua HUS:n hoitajille. Loppiaisena he toimivat Kansallisteatterin Strauss-konsertin VIP-emäntinä. Helmikuussa he olivat mukana järjestämässä Pohjois-Euroopan suurinta Linux-tapahtumaa.
Ihan järkevän kuuloista toimintaa siis – jos sattuu pääsemään porukoihin.
Kun Amandat perustettiin, Helsingissä oli jo neljä muuta nuorkauppakamaria. Puolet Amandan jäsenistä loikkasikin uuteen naiskamariin jostain muusta kamarista. Vanhojen miesvoittoisten, olemukseltaan ja arvoiltaan melko kovien kamareiden toiminta ei täysin tyydyttänyt nykyisiä Amandoja.
”Amandat haluaa olla arvoiltaan muita kamareita pehmeämpi. Raha ei ole meille ykkösasia, vaan panostamme myös sosiaaliseen puoleen. Hoitajille järjestetty ruusutempaus oli tästä hyvä esimerkki. Vaikea uskoa, että miehet olisivat keksineet vastaavan idean”, vertaa tiedottaja Salomaa.
Naisten nuorkauppakamaria voi tervehtiä ilolla siinä mielessä, että ovathan miehetkin aina verkostoituneet kaiken maailman herrakerhoihin – rotareihin, vapaamuurareihin, round table -klubeihin – tekemään bisnessopimuksia. Mikseivät siis myös naiset?
Se vain on jännää, että kun naiset näin tekevät, korostetaankin sosiaalista puolta eikä kylmää bisnesetua.
Amandojen nuorkauppakamari ei ole virallisesti miehiltä kielletty, mutta miehiä ei toivota jäseniksi. Olette varmaan feministejä?
”Emme”, parahtavat Salomaa ja Muurman kuin yhdestä suusta. ”Ei naiseus ole meidän toiminnassa mikään pointti. Me vaan haluttiin tehdä yhdessä meille mielekkäitä juttuja, ja huomattiin sattumalta, että oho, mehän ollaan kaikki naisia”, Muurman selittää.
Tiedottaja Salomaan mukaan naiseudesta on sentään se hyöty, että se ”helpottaa kamarin profilointia”. Mikä taas helpottaa sponsorien, ei kun siis yhteistyökumppanien, hankintaa.
Vuosikokouksessa puheenjohtaja Muurman ilmoittaa, että Amandoihin ei nyt valita uusia jäseniä, ja piste. Syytä ei kerrota. Eli ne neljä Amandojen koejäsentä pysyvät koejäseninä ainakin seuraavat puoli vuotta.
Pelkkä Amandojen koejäsenyys vaatii ilmiselvästi sellaista itsensä markkinoimishalua, että siinä ei monella tavallisella pulliaisella hermo kestäisi. Amandojen uuden tiedotuslehden Haavin viimeisellä aukeamalla on kaksi juttua otsikolla ”Koejäsen esittäytyy”:
”Olen vielä kokelaana eli innokkaasti pyrkimässä mukaan Amandojen maailmaan… iloiseen ja energiseen joukkoon… janoan uusia kokemuksia… Amandoilta odotan ja uskon saavani tätä kaikkea.”
Onnea vain matkaan kohti päämäärää. Onhan Amanda aina Amanda.
Anne Moilanen
Kuva Jussi Puikkonen
