Ilmassa on kunnon koulutushysteriaa. Yliopistoja, tutkintoja ja opiskelijan asemaa aiotaan muuttaa kovin keinoin rajoittamalla opintoaikoja, tutkintojen laajuutta ja opintotukikuukausia. Myös opiskelijoilla on kovat piipussa, ellei hallitus tule järkiinsä. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL kerää verkossa nimiä yliopisto-opintojen rajoituksia vastustavaan adressiin. Ensimmäisen vuorokauden aikana niitä kertyi 12 900. Maaliskuun alussa on suurmielenosoitus.
SYL, älä nynnyile. Jos ääni ei muuten kuulu ja asia on oikeasti tärkeä, opiskelijoiden on mentävä lakkoon – vaikka vuodeksi ensi alkuun.
Opiskelijoiden vastarinta on oikeutettua, sillä opiskelijoista on tehty väärin perustein syyllisiä Suomen huoltosuhteen tulevaan keikahdukseen ja takkuavaan työllisyysongelmaan. Hallitus huijaa itseään ja monia muita hoitamalla näennäisongelmaa, muka pitkiä opiskeluaikoja, kun oikeasti pitäisi puuttua siihen, kuinka työttömät saadaan töihin ja ikääntyvät pysymään hommissa edes viralliseen eläkeikään.
Mutta miksi opiskelija on helppo syntipukki? Koska opiskelijan lyöminen ei maksa valtiolle mitään. Opiskelijoiden asemaa voi kiristää ilman, että hallituksen täytyy neuvotella ”aina niin ikävien” työmarkkinajärjestöjen kanssa. Pakotetaan vain pienestä opintotuesta riippuvaiset tulevaisuuden toivot valmistumaan lainarahalla pakkotahtia ja sössötetään niille jotain siitä, että kaikille on tulevaisuudessa takuulla töitä.
Miksi 174 000 yliopisto-opiskelijaa uskoisi, että töitä on valittavaksi asti heille, muttei noille 305 000 tällä hetkellä työttömänä olevalle? Hallituksen tavoite 100 000 lisätyöpaikan luomisesta on koko ajan kauempana. Ilman kiinailmiöitäkin viimeaikaisten irtisanomisten jälkeen uusia työpaikkoja täytyisi perustaa jo 115 000, ja hallituksen neljän vuoden kaudestakin on ensimmäinen vuosi kohta mennyt. Eikö hallituksen kannattaisi tehdä jotain muuta kuin leimata työssäkäyvät ja veroja maksavat opiskelijat syntipukeiksi?
Opetusministeri Tuula Haatainen ja opintotuesta vastaava ministeri Tanja Karpela ovat olleet säälittävän velttoja puolustamaan opiskelijoiden asemaa – valtiovarainministeriö ja Sailas tallovat heidät mennen tullen. Valtiovarainministeriön mielestä opiskelijoiden toimeentulosta ei tarvitse välittää. Sen ehdotus on nimittäin koko viimeaikaisen lausuntorumban ala-arvoisin: opintotuen pitäisi määräytyä valmistumisnopeuden perusteella ja se maksettaisiin vasta jälkikäteen. Saman tien työttömyyskorvauksen voisi maksaa vasta sitten, kun työtön saa työpaikan.
Opiskeluaikojen ja tutkintojen rajaaminen eivät ratkaise rakenneongelmia. Mutta korkea koulutusaste ratkaisee paljon tulevaisuudessa. Jos opiskeluikäisten lahjakkaiden nuorten pysyminen Suomessa todella on tärkeää kilpailukyvylle ja hyvinvoinnille, koska ja miten eduskunta sen näyttää?
Opiskeluajan joustavuutta karsimalla tehdään paljon arvaamatonta vahinkoa. Siksi vielä kerran: Opintoaikoja ei saa rajata. Opiskelijan elintaso on turvattava sellaiseksi, että täysipäiväinen opiskelu on mahdollista. Opintososiaalisia etuja on kehitettävä opintoraha- ja asumistukipainotteisesti, ei opintolainavetoisesti.
Anna-Liina Kauhanen
