Tusina freesinnäköisiä, pari-kolmekymppisiä ihmisiä hölisee, haahuilee ja naureskelee yhdessä hotelli Vanajanlinnan lukuisista kokoushuoneista.
Kaikilla on päällään samanlainen XXL-kokoinen valkoinen T-paita, jossa lukee tikkukirjaimin MAJAVAT. Huoneen etuseinä on kirjavana erivärisistä tarralapuista, joihin on raapustettu sellaisia mietelauseita kuin voyerism, virtual megastore ja Am I hot or not. Innokkaat majavat lätkivät kiivaaseen tahtiin uusia lappuja seinään. Kaikilla tuntuu olevan hyvä meno päällä.
TietoEnator -konserniin kuuluvan it-firma Visual Systemsin URGE 2004 Idea Engine on käynnistynyt. Konsepti on yksinkertainen: kaikki firman 130 työntekijää sihteeristä ohjelmistosuunnittelijaan on sekoitettu päivän ajaksi kahdeksaan ryhmään. Jokaisen ryhmän tehtävänä on keksiä, kuinka asiakkaan, tässä tapauksessa netAnttilan, verkkokauppapalvelua voitaisiin kehittää ostajaystävällisemmäksi. Aikaa kuningasidean kehittämiselle on työpäivän verran.
Parhaan idean kehittänyt ryhmä palkitaan ruhtinaallisella herkuttelumatkalla Tallinnan Olde Hansa -ravintolaan. Helikopterireissusta Tallinnaan kamppailevat Majavien lisäksi Kasbah, CPC, Luotu, Taksirengit, Supertaifuuni, NBM sekä sokerina pohjalla ryhmä Urgenautit.
Tässähän näyttäisi olevan oiva esimerkki uudesta, luovasta työstä: eri osaamisalojen ihmiset jakavat intohimoisesti mutta leikkisästi toisilleen henkistä pääomaansa tavoitteenaan kehittää nopeasti uusia ideoita.
Mutta, mutta.
Visual Systemsin luovan johtajan Jukka Tiaisen, 32, mielestä URGE 2004 Idea Engine on harvinaista herkkua uuden työn trendialallakin. Tiaisen suunnittelemat innovaatiopäivät ovat vasta toiset firman historiassa.
”Yhdessä innovoiminen näin laajassa mittakavassa on meidän työssämme aika harvinaista. Ala on helvetin individualistinen. Varsinkin tähtiosaajat pitää suorastaan pakottaa mukaan”, Tiainen paljastaa.
Lisäksi entistä useampi alan ihminen haluaa erottaa työn ja vapaa-ajan toisistaan. Siinä on puolensa ja pulmansa. ”Meidänkin kokoisessa yrityksessä on paljon hiljaista tietoa, joka pitäisi saada siirtymään ihmiseltä toiselle. Jokaisen projektin alussa olisi hyvä järjestää yhteinen brainstorming-sessio, mutta siihen ei yksinkertaisesti ole aikaa.”
Jukka Tiainen on nähnyt työpaikkansa kehittymisen 1990-luvun alun nyrkkipajasta yritysjätti TietoEnatoriin kuuluvaksi digitaalisen osaamisen huippuyksiköksi. Alku oli intohimoista ja työntäyteistä aikaa, mutta nykyisin Tiainen ei ole erityisen innostunut himasmaisesta hakkerietiikasta, jossa työn ja vapaa-ajan välille ei tehdä eroa. Työstään voi pitää, mutta ei sitä tarvitse rakastaa. Ei edes it-alalla.
”Olen pikkuhiljaa kääntynyt konservatiivisemmaksi: työt on erikseen ja vapaa-aika erikseen. Luulen, että moni muukin on kokenut saman ilmiön. Vielä kolme-neljä vuotta sitten alan tapa oli, että äijät lähtivät päivän jälkeen kaljalle puhumaan töistä, mutta se on kyllä hävinnyt. Ei sitä vanhemmiten jaksa enää hypettää, että työ on minun intohimoni”, Tiainen naurahtaa.
It-alasta näyttää tulleen aika tavanomaista, omassa työpisteessä yksin pakerrettavaa työtä. ”Tietysti luovuuden tarve on edelleen korostunut, sillä alalla on vain muutaman kymmenen vuoden perinteet. Niinpä tekniikka, tekijät ja käyttäjät etsivät vielä toisiaan. Eivät it-hommat ole kuitenkaan sen stressaavampia kuin muukaan työelämä. Työt kulkevat yhtä helposti kotiin vaikkapa hoitoalan ihmisillä.”
Aivoriihestä röökitaukoa pitävä senior AD Sami Hahtala on Tiaisen kanssa samaa mieltä. Hype on haihtunut. ”Aikaisemmin it-ala oli sellaista epämääräistä hälinää, mutta nykyään työ on aika selkeää. Webbisaitin rakentaminen on periaatteessa ihan samanlaista kuin traktorin kokoaminen. Sitä tietää, millainen lopputuloksen pitää olla. Sitten vain käy kokoamaan palikoita yhteen”, Hahtala sanoo, tumppaa tupakkinsa ja kiiruhtaa takaisin Taksirenkien talliin.
Vanajanlinnan piharakennuksen kokoushuoneista kantautuu mölinää, porinaa ja tietotekniikkahärveleiden surinaa. Cokista kuluu.
”Tää on nyt siis se vaihe, joka valmistaa meitä Generate ideas -vaiheeseen”, Kasbah-paitaan sonnustautunut Sylvia Väänänen selittää ryhmälleen fläppitaulun ääressä.
Rakennuksen toisessa päässä Luotu-ryhmän jäsenet piirtävät kieli keskellä suuta nelikenttiä isoille valkoisille kartonkiarkeille. ”Tästä tehtäis sitten niin kuin sellainen navigointi”, ohjelmoija Mika Berg esittelee tussipiirustustaan vierustoverilleen.
Bergin navigointi-idea ei kantanut aivan loppuun saakka. Viime metreillä Tallinnan matkan nappasi plakkariinsa ryhmä CPC.
Henrikki Timgren
Kuva Veikko Somerpuro
