Kun Sini Salmirinne heräsi häidensä jälkeisenä aamuna viime vuoden joulukuussa, häntä odotti ihana yllätys: eläkevakuutus. Tuore aviomies Tuomo Nyyssönen oli perinteen miehenä hankkinut vaimolleen huomenlahjan.
Tätäkö on 2000-luvun romantiikka?
”No, äidiltä se huomenlahjaidea tuli”, Tuomo Nyyssönen, 27, sanoo. ”Ei kai se kovin romanttinen lahja ollut, mutta toisaalta rahaa jää nyt säästöön huomaamatta. Summat ovat pieniä. Laitamme kuukausittain 50 euroa per nuppi eläkkeeseen, ja minä vielä 40 euroa osakerahastoon.”
Nyyssönen opiskelee eläinlääketiedettä ja Salmirinne, 27, tiedotusoppia. Eläkesäästäjiksi he ryhtyivät reilu vuosi sitten, kun Nyyssönen piti välivuotta opiskelusta ja työskenteli eläinlääkärinä Pohjois-Suomen kunnissa. Neljä kuukautta sitten Nyyssönen, jälleen päätoiminen opiskelija, rupesi vielä rahastosäästäjäksi.
”Aloin laittaa rahaa sivuun, kun tilillä sattui olemaan ylimääräistä ja äiti rupesi painostamaan. Äiti myy työkseen vakuutuksia ja rahastoja”, Nyyssönen kertoo.
”Katsotaan nyt, miten säästäminen jatkossa sujuu. Säästämme jo nyt minimisummia, eli kuukausittaisia eriä ei voi enää pienentää.”
Pariskunnan esikoisen laskettu aika on helmikuussa.
Vapaaehtoinen eläkesäästäminen on vain yksi pitkäaikaissäästämisen muoto. Harkitsiko Nyyssönen pitkään eri vaihtoehtoja?
”En harkinnut. Nyt kun verovähennyksistä ja ikärajoista on noussut haloo, on vasta tullut mietittyä, että tulikohan tehtyä virheliike. En tiedä sijoittamisesta oikeastaan mitään. Valitsin eläkkeen, koska kuulosti ihan järkevältä säästää lisäeläkettä varten.”
Suuri eläkehuijaus
Jo puolella miljoonalla suomalaisella on vapaaehtoinen eläkevakuutus. Mutta mitä hyötyä on vakuutuksesta, jonka tuotto on huono, josta rahojaan ei saa halutessaan pois ja jota varten säästetyt rahat jäävät vakuutuksenottajan kuollessa ennen aikojaan vakuutusyhtiön voitoksi?
Helsinkiläiset opiskelijat Tuomo Nyyssönen ja Sini Salmirinne kuuluvat siihen yli puolen miljoonan suomalaisen joukkoon, joka ei enää luota valtion ja oman työn kartuttamaan eläkkeeseen. He ovat ottaneet vanhuutensa turvaksi vapaaehtoisen eläkevakuutuksen.
Eläkevakuutuksien määrä on lisääntynyt viime vuosina valtavasti, eivätkä säästäjät ole enää takavuosien tapaan vanhempia, hyväpalkkaisia miehiä.
Vakuutusyhtiöiden keskusliitto julkisti marraskuun lopussa kyselytutkimuksen, jonka mukaan tyypillinen eläkesäästäjä on alle 2 500 euroa kuukaudessa ansaitseva nainen, jonka vakuutusmaksu on keskimäärin 103 euroa kuukaudessa.
Vapaaehtoisten eläkevakuutusten ottajat ovat keskimäärin yhä nuorempia ja yhä pienituloisempia. Viime aikoina eläkevakuutuksia ovat ryhtyneet ottamaan jopa työttömät ja opiskelijat.
”Yli puolet vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottaneista opiskelijoista ansaitsi alle 10 000 euroa vuodessa, eli heillä ei ole juuri muita tuloja kuin opintotuki”, kertoo tutkimuksen toteuttanut suunnittelija Päivi Valdes Vakuutusyhtiöiden keskusliitosta. Valdes on asiasta avoimen hämmästynyt:
”Sehän tarkoittaa, että nuoret käyttävät eläkevakuutukseen osan opintotuestaan, joka ei riitä edes elämiseen. Talousteorioiden mukaan tällaista säästäjäryhmää ei pitäisi olla edes olemassa.”
Laman säikäyttämä sukupolvi odottaa tulevaisuutta synkeänä: Valdesin tutkimuksessa jopa 85 prosenttia opiskelijoista ilmoitti, etteivät he usko lakisääteisen eläkejärjestelmän etujen säilyvän entisellään.
”Ylivoimaisesti tärkein syy vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottamiseen onkin – sekä opiskelijoilla että muilla ryhmillä – lakisääteisen eläketurvan täydentäminen.”
Hetkinen, hetkinen. Demareiden sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkärehän toitottaa, että lakisääteistä eläkejärjestelmää on viime vuosina jatkuvasti parannettu.
Esimerkiksi vuoden 2005 alusta ansiotuloista kertyy eläkettä 18-vuotiaasta alkaen koko työuralta, olipa sitten opiskelija, vanhempainlomalainen tai pätkätyöläinen. Nykyisinhän työeläkettä alkaa kertyä vasta 23 ikävuoden jälkeen.
Asiantuntijatkin vakuuttavat eläkettä riittävän nuorillekin. Esimerkiksi Työeläkevakuuttajien kehityspäällikkö Reijo Vanne on laskenut, että nykyisellä veroprosentilla systeemimme pitäisi pysyä hyvin koossa ja rahojen riittää.
Sitä nuoret eivät usko – eikä ihme. Nuoria on jo vuosia peloteltu suurten ikäluokkien eläkepommilla, ja samaan aikaan hyvinvointiyhteiskunta natisee koko lailla liitoksistaan. Esimerkiksi mielenterveys- ja hammashoitoa ei vain saa.
Kaiken kukkuraksi sosiaalinen etuus, joka koskettaa suurinta osaa nuorista – opintotuki – on jatkuvasti jätetty tasolle, joka alittaa kaikki toimeentulonormit.
Onko siis ihme, että nuoret ja erityisesti vanhempainlomien ja pätkätöiden raskauttamat nuoret naiset ryntäävät paniikissa tallettamaan vanhuuden varalle edes osan pikku roposistaan? Eikö se ole pikemminkin looginen seuraus siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta on heitä tähän saakka kohdellut?
Sukupolvisodan ainekset olisivat ilmassa, mutta ajat ovat muuttuneet. Kun 1960-luvulla suuret ikäluokat nousivat barrikadeille ja muuttivat yhteiskunnan, 2000-luvulla pienet ikäluokat järjestäytyvät jonoon vakuutusyhtiöiden ovien taakse.
He eivät kapinoi – he ottavat yksityisen eläkevakuutuksen.
Turvattomuuden tunteiden lisäksi eläkevakuutusten suosioon on muitakin syitä, kuten se, että valtio on aktiivisesti ohjannut ihmisiä eläkesäästäjiksi. Vakuutusmaksut on voinut vähentää verotuksessa ansiotuloveroprosentin mukaan. Siis mitä suurempi veroprosentti, sen suuremmat vähennykset. Hyvätuloisia eläkevakuutuksen ottajia onkin nykyjärjestelmässä syytetty veronkierrosta.
Nyt hallituskin on havahtunut vakuutusten suureen määrään. Se teki marraskuussa periaatepäätöksen, jonka mukaan vapaaehtoisia eläkevakuutusmaksuja ei enää voisi vähentää verotuksessa samalla lailla kuin ennen.
Eläkevakuutukset siirrettäisiin pääomaverotuksen piiriin. Säästettävistä rahoista saisi tehdä verovähennyksen ainoastaan pääomatuloprosentin mukaan, ja rahoja lopulta eläkkeellä ulos otettaessa verotus menisi myös pääomatuloveron mukaan. Pääomatuloveroprosentti on kaikille sama, 28 prosenttia. Uudistuksen on arvioitu hyödyttävän pienituloisia eläkesäästäjiä.
Hallitus korottaisi myös vapaaehtoisten eläkevakuutusten alinta mahdollista eläkkeellejäämisikää. Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen turvin olisi jatkossa mahdollista jäädä eläkkeelle vasta 62-vuotiaana, kun nyt eläkettä on mahdollista nostaa jo 60-vuotiaana. Ikäraja nousisi taannehtivasti myös jo tehdyissä eläkevakuutussopimuksissa.
Hallitus tähtää tietysti siihen, että ihmiset pysyisivät työelämässä pidempään eivätkä karkaisi eläkkeelle ennen aikojaan. Lisäksi hallitus pyrkii saattamaan vapaaehtoiset eläkevakuutukset samalle viivalle muiden pitkäaikaissäästämisen muotojen kuten rahastosäästämisen kanssa.
Eduskunta ratkaisee periaatepäätöksen kohtalon keväällä, mutta jo nyt päätös on saanut eläkesäästäjät ja vakuutusyhtiöt raivoihinsa.
Eläkevakuutusten suosio on joka tapauksessa kummallinen ilmiö verovähennysoikeudesta huolimatta. Se ei suinkaan perustu vakuutusten kannattavuuteen.
Vapaaehtoinen eläkesäästäminen ei ole missään vaiheessa ollut läheskään yhtä tuottava säästämisen muoto kuin esimerkiksi säästäminen suoraan korko- tai osakerahastoon. Vapaaehtoisia eläkevakuutuksia on myyty pitkälti mielikuviin (taikasana: eläke) ja verovähennysoikeuteen vetoamalla. Monissa sopimuksissa on myös ollut isot käsittelykulut.
Eläkesäästämistä ei voi edes pitää erityisen varmana sijoituskohteena, sillä nykyisin jo neljä viidestä vakuutuksenottajasta valitsee sijoitussidonnaisen vakuutuksen. Silloin vakuutuksenottaja tulee joka tapauksessa sijoittaneeksi korko- tai osakerahastoon, vaikkakin mutkan kautta.
Eläkesäästämisessä on myös se paha puoli, että säästämiään rahoja ei saa takaisin kuin poikkeustilanteessa, kuten työkyvyttömyyden tai avioeron takia. Jos vakuutuksenottaja kuolee ennen eläkeikää, rahat jäävät vakuutusyhtiölle.
Jos haluaisi olla idealistinen hyvinvointivaltion kannattaja, kannattaisikin nimenomaan olla ottamatta eläkevakuutusta. Tätä menoa asiasta voi tulla itseään toteuttava ennustus: kun ihmiset ottavat joukolla vapaaehtoisia eläkevakuutuksia, valtio voi kohta todeta, että sen ei tarvitse hoitaa eläkkeitä, koska kaikilla on vakuutus. Yhtäkkiä eläkkeestä huolehtimisesta tuleekin ihmisen oma velvollisuus ja väliinputoajiksi jäävät ne, jotka ovat tunnollisesti maksaneet veronsa ja luottaneet valtioon.
Vakuutusyhtiöt ovat siis tehneet aikamoisen silmänkääntötempun.
Miksi asiakkaille myydään tuotetta, joka ei kannata, henkilövakuutusjohtaja Timo Silvola Vakuutusyhtiöiden keskusliitosta?
”Miten voidaan sanoa, onko vaikkapa palovakuutus kannattava? Vapaaehtoinen eläkevakuutus todellakin on vakuutus siinä mielessä, että sitten kun jää eläkkeelle, säästämänsä rahasumman edellyttämää lisäeläkettä saa niin kauan kuin elää.”
Eli jos elää vanhaksi, hyötyy enemmän, ja jos kuolee nuorena, ei välttämättä ehdi saada mitään. ”Suoraan rahastoihin sijoitettuna sama summa olisi kenties tuottanut enemmän, mutta jossain vaiheessa kerääntyneet tuotot loppuvat. Vakuutuksesta rahat eivät lopu”, Silvola tähdentää.
Koska eläkevakuutus on henkilökohtainen, perintöä säästöistä jää nolla euroa. Silvola aikoo nähtävästi elää vanhaksi; hänellä on peräti kaksi eläkevakuutusta.
Silvola kieltää vakuutusyhtiöiden syyllistyneen katteettomien lupausten antamiseen ja ihmisten pelotteluun eläkevakuutuksia myytäessä.
”Ei ihmisiä tarvitse houkutella turvaamaan tulevaisuuttaan; he ovat riittävän epävarmoja tulevaisuudesta muutenkin. Tutkimustemme mukaan myöskään verovähennysoikeus ei ole ollut tärkein syy vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottamiseen, vaan tärkein syy on ollut huoli omasta eläketurvasta.”
Vanhuuden varalle säästäminen on siis nykynuorison mielestä järkevää – mutta onko vapaaehtoinen eläkevakuutus siihen järkevä ratkaisu?
Vakuutusyhtiöiden keskusliiton tutkimuksen mukaan suurin osa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottajista on ei-akateemisia naisia, jotka kuuluvat tyypillisesti SAK:n jäsenliittoihin.
Toivottavasti he huolehtivat turhaan.
Anne Moilanen
kuva Aino Huovio
